Täytyy heti aluksi todeta, että jäin suorastaan kiinni varsinkin kakkoskirjan liberaaliteologiaa käsittelevään osioon kirjasarjassa: Ennustukset Toteutuvat. Näyttäisi peräti siltä, että liberaaliteologi on ateistin paras kaveri! Sarja ilmestyi vuosina 1974-1977, ja tuli tuolloin toki luettua. Mutta on tänä päivänä ajankohtaisempi kuin tuolloin. Onneksi ei ole tullut hävitettyä.
Lainaus professorilta joka erosi tehtävästään tajuttuaan vaaran, joka hänen opetuksestaan koitui opiskelijoiden uskolle.
”Minusta tuli teologi, koska Raamatun tieteellinen tutkiminen kiinnosti minua. Vasta vähitellen minulle selvisi, että teologian professorilla on myös käytännöllinen tehtävä, nimittäin opiskelijoiden valmentaminen evankelisen kirkon palvelukseen, ja että minä en täyttänyt tätä käytännöllistä tehtävääni vaan kaikesta pidättyvyydestäni huolimatta tein oppilaani pikemminkin kelpaamattomiksi työhönsä.” (J.Wellhausen, Ennustukset Toteutuvat 2, s. 38-39)
On jo aikaisemmin todettu, että kyseinen liberaaliteologia kieltää järjestelmällisesti kaiken, mikä tekee kristinuskosta kristinuskon. Kirjan mukaan syy, miksi se niin suuresti silti vetää nuoria ihmisiä puoleensa, on sen itsevarma esitystapa. Modernistit korottavat itsensä ainoiksi oikeiksi tiedemiehiksi, kun taas ne, jotka pitävät kiinni kirkon peritystä uskosta, ovat muka tietämättömiä.
Ateistit, nykyisin tunnetuimpana äänitorvenaan antisankarimme Dawkins, pitävät itseään valistuneina, kun ne jotka eivät ole ateisteja, elävät pimeydessä. Kaikki paha maailmassa on heidän mielestään uskonnon aiheuttamaa.
”Ateismi on aina osoittautunut merkillisen aggressiiviseksi, mikä todistaa, että se on oikeastaan enemmän Jumalalle vihamielistä kuin Jumalasta vieraantunutta. Voisi luulla vannoutuneiden ateistien pitävän suurena tehtävänään selityksen löytämistä maailmalle, jossa ei ole Jumalaa, tai muuten parhaan kykynsä mukaan koettavan selviytyä maailmassa, josta puuttuu Jumala. Sen sijaan saamme nähdä ateistien kuluttavan melkein koko elämänsä Raamatun Jumalan vastustamiseen ja kristinuskoa vastaan hyökkäämiseen! Tämä taistelu tuulimyllyjä vastaan tuntuu olevan heidän ateisminsa päätarkoitus, ja se todistaa joka tapauksessa, että heitä vaivaavat uskonnolliset kompleksit”. (Ennustukset Toteutuvat 2 s. 215)
Agnostisismi, mielestäni varsin merkillisenä isminä, puolestaan esittää kantansa Jumalan, ja yliluonnollisen olemassaoloon varovaisen hienostuneesti. Ei myönnä eikä kiellä.
Yhteenvetona voidaan näin maallikon näkökulmasta todeta: samaa sontaa eri paketeissa, nimityksistä huolimatta. Onhan maailmassa sentään jokunen miljoona ihmistä, jotka ovat konkreettisesti kokeneet Jumalan olemassaolon. Jumalan, joka ei suinkaan yritä piileskellä, vaan odottaa ihmisen lähestyvän itseään!
On mielenkiintoista, sanoisin jopa traagista, seurata miten ateistinen Kiina ”valistaa” kiduttamalla toisinajattelijoita, tällä hetkellä erityisesti kristittyjen oikeuksia puolustavaa asianajajaa, johon liittyen ohessa linkki. Suvaitsevainen maailma on hiljaa? Jumala meitä tuolta valistukselta varjelkoon!
Korpialttari 
Paljon asiaa TaLePani!
Pitkään Raamatun tutkimus oli Euroopan teologisissa tiedekunnissa lähinnä ns. liberaaliteologien johtamaa. (Käsite liberaaliteologi on tietenkin paljon moniulotteisempi ja vaikeampi määritellä kuin tässä annan ymmärtää.) Ihan viime vuosikymmeninä on onneksi näkynyt selvää muutosta. Nykyään osataan yliopistoissakin rohkeammin puhua nimenomaan Raamatun teologiasta eikä pääpaino ole siinä, että kyseenalaistetaan Raamatun historiallisuus ja tehdään niin villejä rakennelmia ”oikeasta” historiasta, ettei kukaan täysjärkinen voi niitä noin vain sulattaa. Järkevää Raamatun historian tutkimusta on tottakai myös olemassa.
Moni teologi todella saisi hyvän kaverin ateisteista. Niin siis tätä ei pidä ymmärtää väärin – minäkin olen mielelläni ateistien ynnä muiden kaveri. Parempi sana lienee sielunkumppani tai taistelutoveri. Jokaiselta teologilta onkin hyvä kysyä, miten hän suhtautuu Jeesuksen elämään, kuolemaan ja ylösnousemukseen? Tämä kysymys itseasiassa paljastaa kaiken siitä, onko kyseessä oikeasti kristillinen teologi vai nimellisesti kristillinen teologi.
>>Niin siis tätä ei pidä ymmärtää väärin – minäkin olen mielelläni ateistien ynnä muiden kaveri.>>
Kiitos, että vaivauduit kommentoimaan! Ei pidä myöskään käsittää väärin sitä, ettenkö minäkin voisi olla ateistin kaveri, mehän olemme Tonzan kanssa suorastaan erottamattomat! 😉
On hyvä huomata, että sinulla ovat tuntosarvet herkkinä havaitsemaan missä mennään. Vaara joutua väärille urille, ei ymmärtääkseni ole ajan kuluessa ainakaan vähentynyt noista ajoista.
Vastaisinko kirjoitukseen, enkö vastaisi… no, vastaan nyt sitten.
Muutama perusjuttu alkuun:
Ateismi ei ole yhtä kuin Dawkins, Kiina tai aggressiivisesti uskonnottomuudestaan informoivat uskonnottomat. Olisi suotavaa että ateismin aggressiivista siipeä kritisoitaessa tuotaisiin selkeästi – asianmukaisella termillä – esille, että kyse on ateismin aggressiivisesta osastosta.
Suurin osa meistä uskonnottomista ei tee numeroa uskonnottomuudesta, jonka takia on epäreilua, tai vähintäänkin asenteellista, kirjoittaa uskonnottomista niin kuin he olisivat kaikki saman otsikon alla ja toteuttaisivat jotain yhteistä agendaa. Väitän myös että kirjoitukset jotka niputtavat kaikki uskonnottomat samaan laatikkoon, tai kirjoitukset joissa on sellainen sävy, eivät edistä uskovien ja uskonnottomien vuoropuhelua.
Loppuviimein näissä kirjoituksissa on kyse ääripäiden törmäämisestä. Ääripäiden, joiden väliin mahtuu (onneksi) enemmistö. Valtaosalle uskonnottomista uskovien maailmankatsomus on yhdentekevä, ja sama pätee ymmärtääkseni (tai ainakin toivoakseni) uskoviin uskonnottomien maailmankatsomuksesta. Se että näistä löytyvät toisiaan täydentevät ääripäät ei ole ihme, koska näin on miltei joka asiassa.
Ehkä kummankin ääripään olisi hyvä pysähtyä miettimään, mistä muiden päinvastainen maailmankatsomus on minulta pois, tai tarvitseeko sen olla uhka omalle maailmankatsomukselleni. Ja jos tarvitsee, niin miksi. Onko tarpeellista esittää että ateismi ja agnostisismi ovat samaa sontaa eri paketeissa, ja jos se on tarpeellista, niin miksi? Voiko niin tehdä loukkaamatta ateistia ja agnostikkoa tai heidän maailmankatsomusta?
Siinä missä Dawkinsilla olisi oppimista että osa ihmisistä tarvitsee Jumalaa elämäänsä tavalla tai toisella, syystä tai toisesta, niin Bwana joella ja TaLePanilla olisi oppimista siinä että ateismissa ei ole agendaa jota kaikki uskonnottomat toteuttavat, ei edes minkäänlaista asenteellisuutta, eikä ateismi pidä sisällään mitään muuta kuin jumal-uskon puutteen.
Itsellänihän ei tietenkään ole mitään oppimista minkään suhteen. 😉
>>Vastaisinko kirjoitukseen, enkö vastaisi… no, vastaan nyt sitten.>>
Vastasit kuitenkin ja hyvä niin. Olen havaitsevinani jonkin asteista herkkänahkaisuutta, sanoisin jopa loukkaantuneisuutta kommentissasi. Aika yllättävää huomata! 😉 Joten pyydän ilman muuta anteeksi, jos olen loukannut. Tiedät kuitenkin senkin, että raflaavuus on tämän blogin tavaramerkki, ainakin sikäli kuin se minusta riippuu.
Noista alussa esittämistäsi perusjutuista sen verran, että soisin sinun muistavan, ja soveltavan niitä omiinkin kommentteihisi, käsitellessäsi uskontojen edesottamuksia. Ja kuten varmasti muistanet, mitä niputtamisiin tulee, on niihin tähän mennessä saanut tottua vastakkaisessa merkityksessä.
Jos esitetään väite, että Jumalaa ei ole, tai kuten agnostisismi ymmärtääkseni sanoo, että Hänen olemassaoloaan ei voi tietää, niin totta kai se on uhka sellaiselle maailmankatsomukselle jota itse edustan. Senhän pitäisi olla itsestään selvä, nehän ovat täysin toisilleen vastakkaisia näkemyksiä!
Jos tavoitteenasi kuitenkin on uskovien ja uskonnottomien vuoropuhelu ilman sarvia ja hampaita, niin se tapahtukoon! 🙂
>>Tiedät kuitenkin senkin, että raflaavuus on tämän blogin tavaramerkki, ainakin sikäli kuin se minusta riippuu.
No joo, onhan se näinkin. 🙂
>>Ja kuten varmasti muistanet, mitä niputtamisiin tulee, on niihin tähän mennessä saanut tottua vastakkaisessa merkityksessä.
Uskonnoissa ja uskonnollisuudessa on kuitenkin agendaa hyvin pitkälle muutenkin kuin onko jumal-uskoa vai eikö sitä ole. Uskonnosta puhuttaessa niputtamista ei siksi voi täysin jättää tekemättäkään. Ei sitä turhaan tarvitse alleviivata, mutta eri suuntauksilla on hyvin paljon muutakin yhteistä sisältöä ateismiin verrattuna, joka vastaa vain siihen ettei henkilöllä ole jumal-uskoa. Eri asia on sitten jos yksilön usko ei ole kiinni missään oppijärjestelmässä, jollainen on ymmärtääkseni kohtuullisen harvinaista.
Näytä minulle uskova joka ei usko johonkin yleiseen oppijärjestelmään, niin minä näytän sinulle ateistien oppijärjestelmän.
>>Jos esitetään väite, että Jumalaa ei ole, tai kuten agnostisismi ymmärtääkseni sanoo, että Hänen olemassaoloaan ei voi tietää, niin totta kai se on uhka sellaiselle maailmankatsomukselle jota itse edustan.
Mutta eihän sinun tarvitse välittää moisesta. Sinä olet 110% varma että Jumala on. Ei meidän muiden epäuskolla tulisi olla sijaa horjuttaa uskoasi, tai edes herättää sisäistä vastarintaliikettäsi. Jos et sitten kuulu katsantakannan ääripäähän. Päähän joka ei suvaitse sitä että usko kyseenalaistetaan. 😉
>>Senhän pitäisi olla itsestään selvä, nehän ovat täysin toisilleen vastakkaisia näkemyksiä!
Vastakkaiset näkemykset saavat aikaan kipinöitä. Kyllä. Tarvitseeko sen kuitenkaan olla niin? Vai onko niin että usko ja epäusko elävät ääripäidensä osalta toistensa vastustuksesta? Niinkuin kovimmat Hifk-fanit elävät kovimpien Jokerit-fanien takia. Kulttuurit tai fanituksen kohteet kohtaavat törmätäkseen, ja koko ilmiö elää (ainakin osittain) toisistaan.
>>Jos tavoitteenasi kuitenkin on uskovien ja uskonnottomien vuoropuhelu ilman sarvia ja hampaita, niin se tapahtukoon!
No, ei se varmaan täysin ole mahdollista ilman noita teräviä kulmia, mutta voihan niitä vähentää. 🙂
>>Ei meidän muiden epäuskolla tulisi olla sijaa horjuttaa uskoasi, tai edes herättää sisäistä vastarintaliikettäsi.>>
Kiitos hulppeasta arviostasi uskoni suhteen. Tässähän rinta nousee vähintään nuo usein mainitut neljä Englannin tuumaa. 😉
En varsinaisesti väittänytkään itseäni uhatuksi, mutta epävarmempi ihminen, joka vasta hapuilee, saattaa vähintäänkin hämmentyä. Emmekä me kumpikaan sitä halua, vai mitä?
Tiedät entisestä elämästäsi johtuen, että minä edustan tahoa, jonka ei pidä ajatella vain itseään, vaan koettaa saada myös muita ihmisiä sisälle pelastukseen. Ehkäpä siitä johtuen minussa myös asuu sisäinen vastarintamies. Totta puhuen tässä on kysymys eräänlaisesta henkien sodasta! Entisestä elämästäsi puhuttaessa, sinä tosin taisit harjoittaa tuota tointa olematta itse sisällä, joten sen on täytynyt olla melkoista kivireen vetämistä!
Mainitsit jokin aika sitten hankkineesi kirjan: Tiedän uskovani, uskon tietäväni -tai jotain sinne päin. Itse en ole tuota kirjaa lukenut, mutta voisin kuvitella, että se saattaisi opettaa meitä molempia harjoittamaan oikean sorttista dialogia. 😀
>>En varsinaisesti väittänytkään itseäni uhatuksi, mutta epävarmempi ihminen, joka vasta hapuilee, saattaa vähintäänkin hämmentyä. Emmekä me kumpikaan sitä halua, vai mitä?
Epävarman tuleekin hämmentyä. 😉
>>Tiedät entisestä elämästäsi johtuen, että minä edustan tahoa, jonka ei pidä ajatella vain itseään, vaan koettaa saada myös muita ihmisiä sisälle pelastukseen.
Onko sitten ateismin parjaaminen välttämättä se tehokkain tie, on toinen kysymys.
>>Ehkäpä siitä johtuen minussa myös asuu sisäinen vastarintamies. Totta puhuen tässä on kysymys eräänlaisesta henkien sodasta!
Jos tarkoitus on hämmentää ateisteja, niin tavoite on yhtä korkealla kuin Dawkinsin tavoite käännyttää uskovia ateismiin. Ei ateistin elämään saa Jumalaa taistelemalla, eikä uskovan elämästä saa Jumalaa hävitettyä argumentoimalla. Poikkeuksena ne jotka eivät tiedä mitä uskovat tai uskovatko mitään. Vahvasti kuitenkin epäilen että ulkopuolelta istutettu maailmankatsomus ei näissäkään tapauksissa kestä jos se ei ole linjassa henkilön sisäisen maailmankatsomuksen kanssa.
>>Edellisestä elämästäsi puhuttaessa, sinä tosin taisit harjoittaa tuota tointa olematta itse sisällä, joten sen on täytynyt olla melkoista kivireen vetämistä!
No siihen liittyi lahkon palvonta. Lahkoa siinä pidetään Ainoana Oikeana Totuutena, ja sellaisena minäkin sitä pidin. Lahkon miellyttäminen on niissä piireissä = Jumalan miellyttäminen. Siksi oli sekin aika että koin tekeväni totuuden työtä. Niin ja kun ihmiselle lapsesta asti toitotetaan Jumalasta, niin kyllä se on lapselle totisinta totta. Vasta kun asiaa pääsi funtsimaan tyhjältä pöydältä, se sai henkilökohtaisemman sisällön.
>>Mainitsit jokin aika sitten hankkineesi kirjan: Tiedän uskovani, uskon tietäväni -tai jotain sinne päin. Itse en ole tuota kirjaa lukenut, mutta voisin kuvitella, että se saattaisi opettaa meitä molempia harjoittamaan oikean sorttista dialogia.
Juu, ehdottomasti lukemisen arvoinen! 🙂 Vaan eipä siinäkään ihan kipinöittä selvitty. Aborttikysymyksen äärellä tunnelma hiukan tiivistyy, mutta ei silti liiaksi. Kirja on hyvin helppolukuinen meille kouluja käymättömillekin. 😉 Suosittelen tilaamaan.
http://www.bookplus.fi/kirjat/pihkala,_juha/tied%C3%A4n_uskovani,_uskon_tiet%C3%A4v%C3%A4ni-9190268
>>Onko sitten ateismin parjaaminen välttämättä se tehokkain tie, on toinen kysymys.>>
Miksi luulet minun viitanneen mahdollisuuteen oppia oikean sorttista dialogia? 😀 Eikä muuten balanssia tuossa parjaamisessa ole vielä saavutettu, mutta tarvinneekokaan.
Mitä maailmankatsomuksiin tulee, eivätköhän ne kaikki ole enemmän tai vähemmän ulkopuolelta istutettuja! Pointti tässä nimenomaisessa katsomuksessa, jota itse yritän edustaa, on sisäistäminen. Eikä ainoastaan sisäistäminen, vaan koko ihmisen sisäinen muuttuminen toiseksi luomukseksi, kuten Raamattu sen ilmoittaa. Tuo muuttuminen on perus edellytys,
jota ilman kaikki muu on omin voimin takkuamista. Hups, taisi lipsahtaa saarnan puolelle, mutta kyllähän sinä sen kestät. 😉
Niin, ja tuo kirja alkaa tuntua entistä houkuttelevammalta, joten saatan jopa hankkia.
En tiedä. Tämä biisi vain kuvaa uskoa hienosti. Ei muuta 🙂
Totta puhut Toni. Upea esitys!
Liberaaliteologit jotka ovat kirkon viroissa kritisoivat ja vastustavat Raamatun sanan opetusta. Miten on mahdollista, että kirkoissa joissa tulisi uskoa Raamatun sanaa on teologeja, jotka eivät usko Raamatun sanaa? Tähän löytyy useita syitä, joita on mm. Raamatun profetoima lopunajan luopumus monien uskovien keskuudessa; kirkkolaitoksen luonne, jossa ihmisviisaus ja epäraamatulliset pakanalliset uskonnolliset ja filosofiset opetukset vaikuttavat; jumalattomien soluttautuminen seurakuntaan.
Eräs liberaaliteologian tunnetuimmista vääristä opetuksista on se, että Jeesus ei kuollut syntien tähden, eikä synnistä seuraa kadotusta. Hyvin usein valhe takertuu edellä olevaan opetukseen. Tämä johtuu siitä, että pimeyden henkivallat aktivoivat valheita maailmassa, joista kaikkein tärkein on kieltää Jeesuksen sovitustyö ja koko Jeesuksen olemassaolo. Jos ihminen tämän uskoo, niin hän ei etsi synneilleen sovitusta, vaan elää kuolemaansa saakka synnin orjana päätyen kadotukseen.
Jotkut liberaaliteologit opettavat, että Raamatun Jumala on ihmisen luoma kuvitteellinen hahmo. Ihminen joka ei usko Raamatun Jumalaan voi päätyä luulemaan, että Jumala on uskonnollisen ihmisen luomus. He kuitenkin erehtyvät, sillä totuus on että ihminen on Jumalan luomus ja Raamattu on totisesti Jumalan sanaa.
Kun ihminen tulee aidosti ja oikeasti uskoon, niin hän saa täyden varmuuden, että Jumala on ja Raamattu on totta. Raamattu opettaa, että uskon kautta Herraan Jeesukseen ihminen saa lujan luottamuksen, varmuuden ja todistuksen, että Jumalan sana on totta. Aidossa uskossa on siis kyse uskon varmuudesta, jossa Jumala itse vahvistaa ja todistaa Raamatun sanan opetuksen todeksi Pyhän Hengen kautta sekä sen että Jumala on olemassa.
Liberaaliteologia on ”kristillistä” ateismia, jossa ihminen uskoo valhetta ja valheesta käsin koittaa tutkia Raamatun opetusta, luullen valhetta Raamatun sanan opetukseksi. Siksi he eksyvät eivätkä löydä totuutta.
Tekstin lähde; http://koti.phnet.fi/petripaavola/kritiikkikristinuskoavastaan.html