Vaikka itse sanonkin, niin minä olen melko ahkera talkoomies. En sano sitä niinkään itseäni kehuakseni, vaan ihan vain toteamuksena. Olen aina pitänyt työnteosta ja erityisesti remontti- ja kunnostustalkoot ovat minulle mieluisia. Olen sillä tavalla sairas, että oikein odotan seuraavaa talkoopäivää. Oma isäni ja veljeni ovat myös kovia työntekijöitä. Itse asiassa he ovat kovempia työntekijöitä kuin minä. Heidän kanssaan saa aikaan ihan mitä vain haluaa. Isääni tai isiä, kuten häntä kutsun, on poikkeuksellisen hienoa seurata. Kahdentoista tunnin talkoopäivänä hän keskittyy lähes hypnoottisesti työhönsä ja häntä saa lähes käskeä tauolle tai kahville. Eikä hän silti meinaa malttaa edes kahvikupposta juoda.
Aikoinaan tuli vietettyä melko monta tuntia työssä Larsmon Lähetyskodilla. Siellä tehty alakerran ja saunan remontti oli paitsi työläs, niin myös opettava ja mielenkiintoinen. Opin muutamia uusia työmenetelmiä, joita en olisi ehkä missään muualla tullut oppineeksi. Niin ikään talkootyönä rempattu Fog-bändin keikkabussi tarjosi uutta oppia ja mielenkiintoisia haasteita. Parhaillaan olemme kunnostamassa uusia tiloja Vedä Henkeä -seurakunnalle. Omat tilat mahdollistavat vähän erikoisempia ratkaisuja, kun ei tarvitse ihan kaikkia miellyttää. Jälleen on siis mahdollisuus tehdä jotakin sellaista, jota en ennen ole tehnyt.
Pelkkien työmenetelmien ja teknisten ratkaisujen lisäksi olen kuitenkin oppinut kaksi tärkeää asiaa kaikissa edellämainituissa talkoissa. Ne haluan jakaa kanssanne:
1. Älä laske töitä koskaan kovin monen ihmisen varaan.
Kun jotakin aletaan suunnittelemaan, on yleensä mukana kovastikin innokasta ja osaavaa ihmistä. Mukana voi olla visionääriä ja innostujaa ihan kymmenittäin. Kuitenkin, kun työ alkaa, on se usein silti muutaman avainhenkilön vastuulla. Se ei ole ongelma, jos tiedostat sen etukäteen *). Jos lasket sen varaan, että kaikki ovat mukana, tulet varmasti pettymään. Pyydä mukaan muutama varmasti luotettava ja sitoutunut henkilö. Anna heille vastuu keskeisistä asioista. Siihen ympärille voit etsiä niitä, jotka voivat tehdä yhden tunnin silloin ja toisen tällöin. Jätä heille ne työt, jotka voi jättää kesken ja joita joku toinen voi jatkaa milloin tahansa.
2. Tunnista oma mielialasi.
On tragikoomista, kuinka helposti mielialasi voi vaihdella projektin edetessä. Kun aloitat työn yksin työkohteessa, voi tunnelma olla hyvä. Kun muutaman tunnin olet touhunnut, saattaa tuntua että olet yksin koko maailmassa. Hyvänä hetkenäsi ymmärrät, että ihmisillä on työesteitä tai heidän täytyy levätä tai antaa aikaa perheelle. Väsyneenä ajattelet helposti: ”Kyllä tässä mullakin töitä olis. Kyllä mäkin haluaisin levätä tai antaa aikaa perheelle.” On helppoa sortua sellaiseen ”Pitäkää tunkkinne, P****le” -ajatteluun, jossa käyt riitelemään mielessäsi niiden ihmisten kanssa, jotka eivät ole talkoisiin tulleet. On tärkeää tunnistaa oma mielentilansa ja lopettaa työt ajoissa. Väsyneenä et ole tehokas ja mielikuvariitelykään ei tuo tulosta.
Nämä kaksi neuvoa saattavat olla useimmille kovin yksinkertaisia, mutta silti ne unohtuvat niin usein meiltä kaikilta. Toivon sinulle runsasta talkoohenkeä tulevalle vuodelle.
*) Esimerkiksi edellä mainitussa Lähetyskodin projektissa oli mukana kaksi seurakuntaa, joiden yhteinen jäsen määrä oli yli 700 henkeä. Lähetyskodista innostuineita oli useita kymmeniä, mutta aktiivista remonttia tehtiin pääosin alle kymmenen hengen porukalla
Korpialttari 
[…] This post was mentioned on Twitter by Teemu Kunto. Teemu Kunto said: RT @Redfax: Talkoohenkeä?: http://t.co/SCjuPzY […]
Kehut, kehotukset ja talkoisiin kutsu samassa paketissa.
Hienoa ja kiitos, kun olette jaksaneet tehdä hommia.
No, tämä sai kimmokkeensa eilisestä keskustelusta. Huomasin siinä, että kaikissa talkoissa on tietyt, aina toistuvat elementit.
Mutta kyllä tämän saa kehuna, kehotuksena ja kutsunakin lukea. 😀
Ja kyllähän me jaksellaan. Kivaa on.
>>Kahdentoista tunnin talkoopäivänä hän keskittyy lähes hypnoottisesti työhönsä>>
Heh, joutua työn hypnotisoimaksi, lienee jo oire jostain vakavammasta? 😀
Workaholic 😉 ?
Who? Me?
>Workaholic ?>>
”Are you possibly talking to me? Are you talking to Me?” 😉
Terve!
Yritin löytää Vedä Henkeä- seurakunnasta vähän laajempaa infoa. En löytänyt yhteystietoja enkä mitään vastuuhenkilöistä. Onko palkattua työntekijää, diakoneita, vanhimmistoa…? Kuka tätä srk:ta johtaa? Tosi laadukkaat nettisivut ja nuorekkaat.
Hei Pasi,
Kiitos palautteesta. VH-Seurakunnan nettisivut ovat tuoreet ja vielä vähän kesken. En tosiaan huomannut, ettei siellä ole tarpeeksi tietoa. Lisäsin osoitteeni sinne info-osioon…
Minä olen siis pastorina VH-Seurakunnassa. En ole palkattu, vaan ihan otona touhuan. Johtoryhmässä on lisäksi neljä muuta kaveria. Tällä hetkellä tarvetta sen laajempaan organisaatioon ei ole.
Eli johtovastuu on minulla yhdessä johtoryhmä kanssa. Sitä voi kutsua hallitukseksi, vanhimmistoksi tai vaikka diakoneiksi, jos haluaa. Me kutsumme itseämme haamujengiksi. 😉
Jos haluat lisäinfoa, niin tule piipahtamaan tai laita sähköpostia. Voit myös etsiytyä Facebook-kaveriksi, niin voidaan sielläkin kommunikoida. Minulla on sama profiilikuva sielläkin (Ellei sitten jo olla FB-kavereita, en muista)
Hei Rami!
Kiitos vastauksesta. Olen itse vanhimmistoveli ja joutunut vakavasti tehtävääni ja paikkaani pohtimaan. Etsin tietoa ja luin raamattua löytääkseni vahvistusta ja vanhimmiston merkitystä seurakunnassa. Ja huomasin olevani melkoista tehtävää vastaanottamassa. Olen siis suorassa vastuussa Jumalalle tekemisistäni. Olen yksi seurakuntamme paimenista. Minut on kätten päällepanemisen kautta siunattu seurakunnan edessä tehtävääni. Haamujengi on ihan hauska leikkisä nimi jota kyllä voisin leikkimielisesti käyttää vanhimmistossa sisäisesti. Mutta en mitenkään voisi kuvitella että annettaisiin seurakunnalle sellainen kuva että tämä johtoryhmä nyt vain on mitä sattuu hallituksesta diakoneihin tai haamuihin. Ymmärrän että se on ”lempinimi” mutta annoit kylllä ymmärtää että johtoryhmäänne saa kutsua miksi vaan. Miksi ajattelette näin?
Pasi,
Ennenkuin vastailen tarkemmin, niin kerrotko vähän itsestäsi? Missäpäin vaikutat? Minkä seurakunnan vanhimpana toimit? Ja mistä juontaa mielenkiintosi juuri Vedä Henkeä Seurakuntaa kohtaan?
Nimesi olen mielestäni kuullut, mutta en saa sitä oikein yhdistettyä mihinkään.
Kerrompa hyvinkin koska ei mulla mitään salattavaa.
Olen uskovan kodin lapsi, nyt 32 vuotias, perheellinen mies. Uskossa olen saanut ikäni olla ja myös kokenut 7 vuotta lähetyskenttää. Nyt olen toiminut 2 vuotta kokkolan baptistiseurakunnan vanhimmistossa.
Vedä Henkeä – srk:n toimintaa olen harvakseltaan seuraillut sen ”erilaisuuden” kiinnostaessa.
Jotenkin olisin sinut Kokkolaan sijoittanutkin. Kokkolan Baptistiseurakunta on hieno seurakunta. Olen saanut kunnian siellä pariin otteeseen vieraillakin.
Vastauksiin:
En missään nimessä ole antamassa sellaista kuvaa, että ”johtoryhmä on mitä sattuu”. Kyllä meillä on ihan vanhimmisto ja hallitus. Kuten sanoin, ei tässä vaiheessa ole vielä tarvetta diakoneille.
Jokainen vastuussa mukana oleva ymmärtää olevansa tärkeässä tehtävässä ja suhtautuu työhönsä vakavasti. Me olemme kutsuneet itseämme haamujengiksi ihan vain välttääksemme sellaista turhantärkeää kuvaa itsestämme. Se ei siis tarkoita, että me emme pitäisi kutsuamme arvokkaana.
Jos sait sen kuvan, että johtoryhmää saa kutsua miksi haluaa, olin ehkä hieman epätarkka. Tarkoitan, että siitä ryhmästä löytyy hallitusmiehiä, vanhimpia ja myös diakonin tehtävään soveltuvia henkilöitä. Me emme ole vain vielä eritelleet tehtäviä, koska yhteisömme on pieni ja haluan pitää organisaation aina mahdollisimman pienenä ja selkeänä.
Toisin sanoen haluan, että seurakunnassa on aina mahdollisimman vähän johtajia ja mahdollisimman paljon palvelijoita, sanan raamatullisessa merkityksessä.
Tulehan piipahtamaan illassa, jutellaan lisää.
Kiitos,
Nyt vastauksestasi saa erilaisen, positiivisen kuvan.
Mukavaa olisi tulla joskus pyörähtämään, ja kenties sen teenkin.
Siunausta ja viisautta työhön