Tässä vaiheessa matkaa on meidän pieni seurakuntamme uuden, upean mahdollisuuden edessä. Olemme siirtymässä uusiin tiloihin. Tätä ennen olemme kokoontuneet jo noin vuoden verran Pietarsaaressa, Wisa Clubilla. Se on ollut meille hyvä ja kodikas paikka, mutta aika ajoin ovat tilat käyneet pieneksi. Lisäksi joka tiistai tehtävä laitteiden kasaaminen ja purkaminen on aikaa ja voimia vievää puuhaa. Ei sillä, kyllä me mielellämme käytämme aikaa ja voimia, mutta jos niille löytyy parempi kohde, niin sekään ei haittaa. Aivan tässä vuoden lopulla saimme sovittua yksityskohdat vuokrasopimukseen ja päätimme vuokrata kuvassa näkyvän entisen rukoushuoneen. Tiloissa on sen historian aikana toiminut muun muassa erilaisia seurakuntia, mutta jopa kirjapaino ja moottoripyöräharrastajatkin ovat siellä majaansa pitäneet.
Meidän tarkoituksenamme on kunnostaa tiloista Vedä Henkeä Club. Haluamme, että meidän Clubillamme on tyylikäs ja kodikas sisustus. Haluamme, että se houkuttelee jäämään pitemmäksikin aikaa. Me haluamme, että jokainen voi viihtyä ja viettää iltaa Clubillamme hektisen arjen keskellä. Jo ensi silmäyksellä näimme, kuinka upeat mahdollisuudet sisältyvät tähän rakennukseen. Tilaa on selkeästi enemmän ja samalla se on paljon käytännöllisempää. Päätimme sisustaa tilan kokonaan uudestaan ja työt ovat parasta aikaa käynnissä. Luulen kuitenkin, että vaikka olenkin innoissani uusista tiloista, olen vielä kiitollisempi siitä innosta jota huomaan kaikilla olevan. On vaihteeksi todella vapauttavaa ja innostavaa toimia sellaisesta lähtökohdasta, että joutuu enemmänkin jarruttelemaan, kuin innostamaan porukkaa liikeelle.
Minä toivon, että missä ikinä elätkin, sinäkin saisit joskus kokea samanlaista innokkuutta. Ympärilleni on siunattu todella upeaa porukkaa. He tuovat ideansa, osaamisensa, lahjansa, aikansa ja jopa varansa käyttöön yhteisen hyvän vuoksi. Sellainen on mykistävä näky. Luulen, että monilla seurakunnilla on ainakin joskus ollut samanlainen into ja samanlainen halu mennä eteenpäin. Minne se on sitten kadonnut ja miksi? Ne ovat vaikeita kysymyksiä.
Tässä vaiheessa ei ole vielä sen enempää kerrottavaa. Kunhan saamme tilat valmiiksi, saat varmasti lukea siitä myös täältä. Sitä odotellessa: Joulurauhaa.
Voimia, voimia ja tuo lähemmäksi tulo on varmaan paikallaan.
” tiloissa on aikaisemmn toiminut eri seurakuntia..”
,mutta älkää niihin tai siihen kompastuko, sillä perinteet saattavat olla myös toiminnan jarruna.
Nykyajan toimintaan kuuluu ennakkoluulottomuus, uudet ajatukset ja -ideat.
Uskon, raamatun ja evankeliumin täytyy elää tässä ajassa, ei menneisyydessä.
Menneisyydestä voi oppia, mutta se voi olla myös taakka jos ei pysty toimintoja uudistamaan.
Olen huomannut että kun jotain uutta tehdään, niin ahtaan ajattelun ihmiset tulevat ja tuomio kuuluu, ” ovat luopuneet sanan linjasta..” , mutta miksi heitä kuunnella.
Itselläni on ajatus että sana elää ja tominnat voidaan muuttaa ja usko on kuin veteen piirretty viiva, mutta sehän ei perinteisiin sovi.
Uusi toiminta saa myös aina sekä ihailijoita että kadehtijoita, kannustajia, että vastustajia, mutta sehän kuuluu elämään.
Voimia matkalle.
Kiitos, Kulkuri
Voimia me kyllä tarvitsemme. Haluan uskoa, että olemme omalta osaltamme juuri noita ennakkoluulottomia ja uusien ajatusten ja ideoiden valtaamia ihmisiä.
Kiitos kannustuksesta ja uusin kutsuni sinulle: Tulehan piipahtamaan vaikka tammikuun synttäribileissä.
hei toihan on kaunis rakennus! siitä tulee waltawan hyvä!! 🙂
Tervehdys, ensimmäiseksi täytyy tyypilliseen suomalaisen miehen tyyyliin todeta etten sitten välitä näistä hengellisistä asioista pätkän vertaa… Mutta kuten nimimerkkikin jo 20 vuoden takaa antaa ymmärtää, aina silloin tällöin nämä asiat pulpahtaa mieleen. Olen veljesi vanha koulutoveri. Aikanaan vedimme punttia kieli vyön alla ja pelasimme lätkää ja äänitimme c-kasetille musaa laidasta laitaan. Veljelläsi oli tämä 2-pesäinen ghettoblaster (Philips) ja toinen toistaan hienommat kromioksidi c-kasetit saivat muistiinsa hienoja elämyksiä. Taisi vain jossain vaiheessa käydä niin että olisi ollut halvempaa ostaa se Scorpionsin kasetti kuin äänittää se alkuperäiseltä 56 markkaa maksavalle tyhjälle kasetille… Mutta asiaan. Joskus 80-luvulla Mäkipeltojen kanssa samassa valimossa työskennellessä tuli silloin tällöin yövuorossa puheeksi uskon asiat. Itseäni hämmenti se, kuinka luontevaa heille nämä asiat olivat ja vasta vuosien jälkeen tajusin että niinhän se oli kaikilla ”saman suuntaisilla”. Olen silloin tällöin lueskellut näitä kirjoituksiasi ja kommentteja ja pääsääntöisesti niistä on tullut itselleni hyvä mieli ilman sen kummempaa pähkäilyä. Onnittelen Teitä oman seurakunnan perustamisesta ja jatkan tämän blogin seuraamista. Terveiset täältä jostain, jossa korvessa kulkevan mieli joskus hakee suuntaa…
Tervehdys Joosua,
Se on muuten ihan ok, vaikka ei kiinnosta pätkän vertaa. Kunhan edes silloin tällöin pulpahtelee… 😉
Se taisi tuo Gettoblasteri päätyä sittemmin mulle. Ja samat kuviot kromi- ja metallinauhojen kanssa käytiin läpi. Ei se kato se hinta ole se juttu, vaan hifistely nauhojen kanssa… 😀
On tainnut Sami sen jälkeen ostaa Skorppareitten lisäksi melko kasan musiikkia muutenkin.
Mäkipellon porukka onkin loistavaa sakkia. Mä tykkään niitten huumorista ja sellaisesta sopivasta elämänasenteesta. Osa porukasta piipahtaa aina silloin tällöin myös VH-illoissa. Ehkäpä voisit tulla ”sieltä jostakin” ihan vain kavereita tapaamaan joskus VH-iltaan. Vaikka ei siis ”kiinnosta pätkän vertaa”. Ties, vaikka korvessa kulkevan mieli löytäsi joskus vielä suunnankin, se ei liene huono kohtalo?
Ps. Seuraava ilta on siis 11.1.2011..
Pss. Kiitos, että luet blogiani. On aina mukavaa, että on lukijoita.
Moro Joosua 😉
Ghettoblaster 🙂 surkea kötöstys mihin vain Philipsin vehkeet kykenee, onneksi vapauduin noista leluista ja pääsiin kiinni hifistelyyn 🙂 Joo monta nauhaa tuli tehtyä, nyttemmin tulee ostettua niitä valmiita suoraa play.com tai amazon.com:in kautta.
Puntit ja lätkä on jääny, koirat 2 kpl on tullu tilalle, liekö joku keski-iän seesteisyys iskeny äijään ?
Kurvatkaa toki joskus kahveelle tonne ”uuteen” ruksiin, ei pöllömpi paikka ollenkaan.