Uusimmassa Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä oli juttu Tapani Koivuniemestä ja hänen johtamastaan oudosta uskonlahkosta. En tässä käy sen enempää referoimaan ansiokasta juttua, mutta melko lailla outoa menoa oli porukalla tarjolla.
Yleensä, kun kuulen jostakin vastaavasta tapauksesta tulen hyvin ärtyneeksi. Syytä voi kuvailla vannoutuneen jalkapallokannattajan ajatuksin. Muistan, kuinka televisiohaastattelija kyseli kyseisen kannattajan ajatuksia jalkapallohuliganismista. Mies vastasi harmissaan: ”He eivät ole todellisia jalkapallofaneja, he vain pilaavat meidän kaikkien maineen”.
Vähän samanlaisia ajatuksia tulee mieleeni. He eivät ole todellisia kristittyjä, he vain pilaavat meidän kaikkien maineen. He ovat seurakuntahuligaaneja. Ei silti, varmasti me kaikki olemme kritiikkimme ansainneet, mutta ei toisaalta viitsisi kantaa syyllisyyttä siitä, mitä ei ole tehnyt.
Kaiken kaikkiaan lienee silti helppoa tuomita tietty ryhmä pienen vähemmistön vuoksi. Olethan huomannut, kuinka aina silloin tällöin poliitikko tuskailee puolueensa radikaalin jäsenen touhuja? Tai kuinka luonnonsuojelijaa harmittaa oman suojelunsa överiksi vetävä kollega? Taannoisen Israel-työni puitteissa törmäsin monen asiallisen kannanoton ohella sellaisiin ”tapetaan ne kaikki” -tyyppisiin ajatuksiin, joita ei soisi sekotettavan ihan valtavirran ajatuksiin.
Tuleeko sinulle mieleen esimerkkitapausta, jossa voisi käydä niin, että vähemmistö pilaa isomman joukon maineen?
Korpialttari 
Miksihän Jeesus valitsi joukkoonsa epäilijä Tuomaan, tosi jarrumiehen. ??
Voisi kuvitella että tiimiin valitaan vain eteenpäin katsovat ja asiaan innostuneet idealistit.
>>Miksihän Jeesus valitsi joukkoonsa epäilijä Tuomaan,>>
Niin, tai Pietarin -”kyllä minä ainakin, vaikkei kukaan muu” -miehen. Tai Juudas kavaltajan?
Ehkäpä siksi, että saadaan kokolailla kattava otos ihmisluonteita samaan joukkoon, ja sitä kautta nimenomaan erilaista perspektiiviä näkemyksiin. Tai ehkä Hän halusi osoittaa, ettei pelkää hyväksyä hankalimpiakaan ihmisiä yhteyteensä?
minun mielestäni liian suvaitsevaiset kristityt pilaavat kristittyjen maineen.
Hei Teemu. Mielenkiintoinen ajatus. Varmasti siinä on oma osansa totuutta tuossakin.
uskomattoman näkökannasta katsoen ei piispa antanut hyvää kuvaa raamatun totuuksista kun hyväksyi homouden annettuna ominaisuutena ihmiselle. Sai aikaan sen että moni ajattelee että raamatussa täytyy olla paljon tulkinnanvaraisia ja vääriä syntikäsityksiä.
Mitä se tarkoittaa koko kristillisyydelle? aika näyttää mihin tämä johtaa. vaikea kuvitella että ainakaan positiiviseen suuntaan.
Tottapa, Teemu tuokin. Tämän artikkelin taustalla on tosin Koivuniemen lahko, jonka toiminta ja periaatteet ovat taas toisesta äärilaidasta. En suinkaan pidä hyvänä vaihtoehtona liiallista suviastsevaisuutta. Minunkin mielestäni sellainen vie pohjan pois koko touhulta.
Ehkäpä tässä on vain kysymys siitä, että äärimmilleen vietynä eivät suvaitsevaisuus tai tiukkuuskaan ole hyviä ominaisuuksia. Tämä kirjoitus sattui vain puuttumaan tuohon äärimmilleen vietyn tiukkuuteen ja jopa Raamatun ulkopuolisiin vaikutteisiin.
Samaa mieltä lienemme?
juu-u sitäkun flussassa kirjoittaa, niin harhautuu aiheesta. 🙂 samaa mieltä olen juu
joo, tahtoo monet ihmiset niputtaa kaikki uskovat samaan nippuun tutkimatta mitä he todellisuudessa ovat. Jos joku ryhmä niinkuin nyt tää koivuniemen lahko saa negatiivista palutetta ja pilaa maineensa, niin aika moni sanoo et tuollaisia nuo uskovaiset ovat. Siinä niinkun viattomat kärsivät, jolla ei ole mitään tekemistä ko lahkon kanssa. mut tämänhän sinä jo sanoitkin. No nyt huomaat et meikäläinenkin tajus heh 🙂
Näin se joskus menee… 😉
Hyvä, että päästin samalle aaltopituudelle 😀
Aiheeseen jollakin tasolla liittyen, eilinen Silminnäkijä kertoi yhdestä uskonlahkosta, jonka jotkut toimintamallit voisi kai ymmärtää jonkin sortin huliganismiksi.
Ohjelma on katsottavissa Yle Areenasta kuukauden päivät.
http://areena.yle.fi/video/1600704
>>uskomattoman näkökannasta…>>
Aloitin juuri toisen kierroksen Thoralf Gilbrantin kirjasarjan Ennustukset toteutuvat -lukemisessa. Sarja ilmestyi 1970 luvun alkupuolella sisältäen neljä kirjaa. Eli siis lähes neljäkymmentä vuotta sitten.
Kakkoskirjassa huomio kiinnittyy modernismiin ja liberaaliteologiaan. Joka jo tuolloin voitiin kiteyttää ateistiseksi teologiaksi, jonka minun ymmärrykseni mukaan pitäisi olla mahdoton yhtälö!! Kirja mainitseekin ateistien ihmettelevän, miksi he kutsuvat itseään teologeiksi. Modernistinen (ateistinen) teologia ei eroa juuri missään suhteessa ateismista. He kieltävät kaiken yliluonnollisen neitseestä syntymisestä ylösnousemukseen, ja siltä väliltä. Joten tarvinneeko kovasti ihmetellä piispojen kommentointeja! Jos he eivät ole varsinaisiksi liberaaliteologeiksi tunnustautuvia, lienevät joka tapauksessa kokolailla liberaaleja teologeja?