Jollakin tapaa meidän kulttuuriamme leimaa yritys hallita aikaa. Eri medioissa puhutaan usein ajankäytön hallinnasta, josta ystävänikin kirjoitti hiljattain omassa blogissaan. Erilaiset ongelmat ajankäytön suhteen, elämän hektisyys ja jatkuva kiire ovat osa monen elämää ja sen seurauksena erilaisia elämänhallinnan ohjeita löytyy netistä pilvin pimein.
Satuin tänään kuuntelemaan hetkisen radiota ja kuulin professorismiehen kertovan ajatuksiaan elämän hidastamisesta. Englanninkielinen termi ilmiölle lienee downshifting. Radiota kuunnellessani tajusin, että minulla ei oikeastaan enää ole kiire. Minä olen melkein vahingossa tullut hidastaneeksi elämääni. Muistan vielä kuinka jotenkin luulin olevani tärkeä ja merkittävä, kun puhelimeni soi jatkuvasti ja minun viikkokalenterini oli jatkuvasti täynnä. Pienessä ja yksinkertaisessa mielessäni palaverista ja kokouksesta toiseen hyppiminen tuntui vaikutusvallalta tai ainakin asioihin vaikuttamiselta. Oli jotenkin hienoa tuskailla uutta tapaamista suunnitellessa, että ”menee kolmen viikon päähän, on niin täynnä kalenteri”.
Nykyään ei puhelimeni soi jatkuvasti. Minulla ei ole kalenterissa palavereita ja kokouksia. Työ ei kuormita kaiken aikaa ja en enää makaa valveilla, kun työasiat pyörivät mielessä kaiken yötä. Olisi hienoa sanoa, että olen itse tajunnut hidastaa, mutta se olisi valetta. Osin tilanteet ovat tulleet pakon sanelemana. Olen silti tavattoman tyytyväinen elämääni tällä hetkellä. Minä voin aidosti nauttia hitaasta elämästä. Haluasin vielä yksinkertaistaa elämääni tästäkin, mutta kaikki ajallaan.
Jos sinun elämäsi on yhtä hullunmyllyä, niin hidasta sinäkin. Tällä elämän etanakaistalla näkee paljon enemmän. On jotenkin helpottavaa myöntää itselleen: en minä olen niin kovin tärkeä tai merkittävä. Kokeile hidasta elämää, se kannattaa. Tässä muutama konkreettinen neuvo (nämä ovat vanhoja tuttuja, mutta ei näitä kaikki vieläkään osaa):
1. Opettele sanomaan ei. Opettele ihan vaan kieltäytymään, kun sinua pyydetään mukaan johonkin. Muista, että hyvistäkin asioita joutuu kieltäytymään jättääkseen aikaa parhaimmalle. Sano ei.
2. Jos kuulut moneen hallitukseen tai komiteaan, sanoudu kylmästi irti ylimääräisistä. Et todellakaan ole korvaamaton. Jos et halua ”jättää toisia pulaan”, kerro irtisanoutuvasi kolme kuukauden kuluttua, että ehtivät etsiä seuraajan sinulle.
3. Jos kalenterisi pursuaa toimintaa, varaa yhdelle päivälle vapaata. Tunnen ihmisen, jonka kalenterissa luki joka viikko yhtenä päivänä: viikkopalaveri. Se oli hänen vapaapäivänsä. Aiemmin hänellä oli vain tyhjää vapaapäivän kohdalla, mutta kun joskus yhdessä etsittiin sopivaa ajakohtaa kalenteria selaamalla, oli joku aina survomassa tapaamistaan tyhjään kohtaan. Viikkopalaveria kunnioittavat kaikki.
4. Jätä työhommat töihin. Ihan oikeasti. Jos ei töitä ehdi tehdä työaikana, niin joku on pielessä. Kyllä, kyllä, olet tärkeä ja työt ovat kaikki pöydälläsi kun palaat ja rakastat työtäsi ja sata muuta selitystä. Tee silti työt työaikana.
Peruskauraa, mutta toimii kuin junan vessa.
Korpialttari 
Legendaarista asiaa! Olet sankarini 🙂
Kiitos Rami… osuit jokaisen pastorin kipualueelle.
Hyvää settiä. Ja kiitos linkistä. Tää on tosiaan ihan elämänhallinnan ytimessä.
Valitettavan monessa työssä ilmeisesti kuitenkin älyttömän haastavaa. Monesti vaatii ehkä itsestäriippumattomiakin olosuhteiden muutoksia. Jotka saattavat muuten usein laittaa pääasiassa työn kautta oman identiteettinsä mieltävien ihmisten kestävyyden koville. Esim. juuri pastoreiden.
Oon onnellinen teidän puolesta ja kiitollinen, ettei omakaan elämä ole tällä hetkellä liian hektistä. 🙂
Haastan sinut downshiftaamaan myös kulutustottumuksia.
Eero ja past0r1: Kyllä se nimenomaan on myös pastorien kipupiste tuo ”monta rautaa tulessa” -ilmiö. Ja niinkuin tuossa todettiin, elämänhallinta on tavattoman vaikeaa.
Mä luulen, että kun mä olen saanut armon aloittaa tyhjästä, niin sitä tajuaa kuinka vähällä saa silti pyöritettyä kokonaista seurakuntaa. Siis toki aina suuremman kokonaisuuden mukana tulee uutta haastetta, mutta silti joskus komiteat ja lautaunnat pyörivät mukana, vaikka ilmankin selvittäisiin.
Teette molemmat hyvää työtä ja ootte mun sankareita. Jatkakaa samaa rataa ja voimia teille. Mä yritän myös saada kulutustottumukseni kuriin. 😉
Olen pannut merkille, kun on energiaa, niin sitä haluaa olla monessa mukana, mutta se kuluttaa.
Kun katson elämääni taaksepäin, niin monesta hommasta luopuisin. Miksi olla tärkeä ja olla muka tärkeä.
Kun katselee pastorien meininkiä, niin huomaa kuinka he eivät osaa hommia delegoida muille, pitää muka olla niin tärkeä ja kysytty ja sitten elämän eväät palaa loppuun.
Nykyisin meillä on puhelin kiinni ja se aukaistaan jos aukaistaan, sillä en ole puhelimen palvelija, ja kyllä ne hommat tulee hoidettua vähemmälläkin.
Muistan kun aikoinani, nuorena lähdin ” maailmalle ”, niin taisi kirje lähteä kotiin vasta monen kuukauden kuluttua ja se oli silloin normaalia. Nyt pitää olla tavattavissa realiaikaisesti ja mieluimmin heti.
Kun sitten aikoina huomasin että nyt on vauhtia hiljennettävä ja aloin sanoa hommille stop, niin johan oli hihasta kiinnipitäjiä ja olettivat että maailma kaatuu jos en ole mukana.
Tein kuitenkin itselleni selväksi, että jos se kaatuminen on minusta kiinni, niin antaa kaatua.
Myös seurakunnallisesti piti olla mukana, sillä hengellinen työ muka vaati minun panostani.
Tein siinäkin itselleni selväksi että nämä hommat eivät ole minun hommiani ja jos seurakunta sen takia kaatuu etten ole jatkuvasti mukana, niin päätin, antaa mennä.
Nyt tasainen ja hyvä meininki.
[…] Toisille meistä muodostuu riippuvuus aineisiin tai johonkin toimintaan. Alkoholi, porno tai syöminen muodostaa keinotekoisen turvan, johon paeta elämän karikkoja ja luurankoja. Toiset meistä takertuu puolisoonsa ja delegoi koko elämänsä hänelle. Toiset meistä elävät toisten elämää, juoruilevat kaikesta tapahtuneesta ja kiikaroivat naapurin asuntoa. Toiset meistä turvautuu aina samaan rutiiniin. Toiset luo harhan siitä, että elämää voi ymmärtää; Lukevat aina uusimmat uutiset, kuluttavat sivukaupalla kirjoja ja ajattelevat, että länsimainen tiede antaa vastauksen kaikkeen. Toiset turvautuu mustavalkoiseen ja lahkomaiseen uskontoon, josta käsin on helppo nähdä maailma hyvän ja pahan taistelukenttänä. Toisella on kire joka paikkaan. […]