Katselin linja-auton ikkunasta pimeää maisemaa. Siellä täällä pimeyttä elävöittivät satunnaiset valopilkut. Pitkän, Kuolleella merellä vietetyn päivän jälkeen useimmat halusivat vain ummistaa silmänsä hetkeksi ennen Jerusalemiin saapumista. Minusta tuntui, että olin tuon saman reitin ajanut jo niin monta kertaa, etten niitä kaikkia edes muista. Silti juuri nyt, kun ajoin tuota tietä kenties viimeistä kertaa, en osannut ajatella mitään. Olin tullut siihen hetkeen, jossa yksi vaihe elämässä päättyy. Jäljelle jää kasa muistoja, joukko ystäviä ja sekalainen ryhmä kokemuksia, joiden lajittelussa aivojen oikeisiin lokeroihin menee vuosia. Edessä on vain uusi ja kartoittamaton tie, joka kiehtoo ja pelottaa yhtä paljon…
Meistä jokainen on joskus samanlaisen tilanteen edessä. Siis siinä hämmentävässä tilanteessa, jossa joku vaihe elämästäsi tulee päätökseen ja uusi alkaa. Niihin vaiheisiin liittyy usein jännitystä, innostusta ja myös surua tai epävarmuutta. Usein kaikkia yhtä aikaa. Olen tehnyt viime vuodet päätyönäni ICEJ:n Grafted-johtajan työtä. Työni on ollut vaihtelevaa ja samalla vähän vaikeasti määriteltävää. Olen johtanut matkoja Israeliin, pitänyt puheita, toiminut tulkkina, suunnitellut esitteitä ja päivittänyt nettisivuja. Siinä yhteydessä olen kiertänyt eri maissa ja tavannut lukemattoman määrän ihmisiä eri puolilta maailmaa.
Israel ei ole koskaan ollut poliittisesti tai edes teologisesti helppo aihe. Vastustajia ja kannattajia on pilvin pimein ja todellisten ja hyvien argumenttien ohella saa kuulla järkyttävän määrän naiiveja tai suorastaan typeriä ajatuksia. Faktaa ja fiktiota sekoitetaan parhaimpaan Hollywood-tyyliin ja hengellisellä puolella hengellinen tietämättömyys ja Israelin sokea fanittaminen saattavat kulkea suloisesti käsi kädessä. Israel tuntuu myös houkuttelevan uskovissa esiin joskus kaikkein erikoisimmat ja oudoimmat piirteet.
Älä käsitä väärin. Mukana on ihan aidosti fiksuja, osaavia ja valtavalla tietomäärällä varustettuja ihmisiä. On hyvin koulutettua ja ammatillisesti pätevää toimittajaa, pastoria, historioitsijaa ja tutkijaa. Joskus vain hyvä hukkuu epämääräisen keskelle. ICEJ tekee osaltaan ihan aidosti hyvää työtä ja kelpaa kyllä monelle järjestölle esimerkiksi hyvästä ja vastuullisesta tavasta toimia vaikealla työkentällä.
Minä jatkan puolipäiväisenä ICEJ:n Graafisena suunnittelijana. Vastuullani on siis ihan vain esitteet, ilmoitukset ja muu sellainen sälä, joka suunnittelua vaatii. Toisella puoliskolla yritän saada vietyä Vedä Henkeä -seurakuntaa eteenpäin. Tämän pienen yhteisön yksivuotissynttärit lähestyvät ja edessämme oleva tie on vielä piilossa. Siitä huolimatta olen täynnä intoa ja ole jo tajunnut, että olen vuodessa oppinut enemmän kuin ehkä koko muun elämäni aikana yhteensä. Yksi vaihe on tullut päätökseen ja uusi on alkamassa. Niinpä on taas aika olla innostunut, hämillään, epävarma, surullinen, kiitollinen ja toiveikas. Kaikkea yhtä aikaa.
Ps. Kiitos ICEJ tähänastisesta.
Korpialttari 
Rakas veljeni Rami!
Siunausta seuraavaan siirtoon jonka teet, edelleen sinua ja muita rakkaita siunaten sekä puolesta rukoillen!
-Krisu-
Kiitos, Krisu.
Siunausta tosiaan tarvitaan. Sitäpä toivon myös sinulle.
# Niinpä on taas aika olla innostunut, hämillään, epävarma, surullinen, kiitollinen ja toiveikas. Kaikkea yhtä aikaa.#
Kuin myös 🙂
Tsemppiä Rami, oot tehnyt ansiokasta työtä Graftedin parissa! Minä en tietäis järjestöstä/aiheesta mitään enkä olis päässyt tutustumaan hienoihin ihmisiin ympäri maailmaa ilman sun työpanosta. Olipa se yksi Israelin matka melkoisen mieletön kokemus. Muistan vielä, kun Juudean autiomaassa ylistyshumuten kaikuessa teltasta juteltiin syvällisempiä asioita eskatologiasta ja elämästä. Ne ja monet muut kerrat ovat olleet tärkeitä kokemuksia.
Täällä päässä ollaan aina tukena niin paljon kuin se on mahdollista 🙂
Kiitos, Viljamitz.
Mullakin on hyviä muistoja siitä matkasta, jolla olit mukana. Joku kyselikin, että miksei Ville tullut tällä kertaa. Kiitos myös tuestasi, se on aina arvokasta.
>>Israel tuntuu myös houkuttelevan uskovissa esiin joskus kaikkein erikoisimmat ja oudoimmat piirteet.>>
Yhteiskunnassa jossa suvaitsevaisuus on lähes personifioitu jumalaksi, tuntuu joskus suhtautuminen Israeliin vähintäänkin oudolta. Siinä missä täällä ollaan (ainakin jotkut näyttäisivät olevan) valmiit muuttamaan lähes koko yhteiskunta islamistiseksi muutaman muslimin tähden, Israelin ei sallittaisi elävän tapojensa mukaan edes omassa maassaan! Tai ainakaan heitä ei voi hyväksyä, elleivät he muutu sellaisiksi kuin ”me” haluamme.
Niin, ja enpä tiedä oltaisiinko äidin kanssa koskaan päädytty käymään Israelissa, ellet olisi ollut ICEJ:n Grafted -työssä, ja saanut houkuteltua meitä sinne.
Kiitos siitä Samille ja sinulle, että järjestitte tuon matkan! Täytyy todeta, että ainakin osa sydämestä jäi meiltä molemmilta siihen maahan. Kukapa tietää, vaikka vielä joskus…
Kyllä Israel on maana ja matkakohteena vertaansa vailla. Ja kaikki sinne kaipaavat uudestaan. Ehkä sitä täytyy vain muistaa vanha juutalaisten rukous ja toivotus: Ensi vuonna Jerusalemissa!
Suomessa on n. 60 000 muslimia. Islam on Suomen toiseksi suurin uskonto. Ehkä ei voida puhua muutamasta muslimista? Islamisoitumisen vaara on toki olemassa myös Suomen sekulaarissa yhteiskunnassa.
Väliin on hyvä tuulettaa, vaihtaa työtuolia, sillä muutoin jämähtää paikoilleen eikä huomaa muuta eloa kuin sen minkä pöytänsä takaa näkee.
Pääasia on kun putoaa jaloilleen, se on paljon ja noita putoamisia pitäisi ihmisillä tapahtua useammin.
On niin paljon paikoilleen jämähtäneitä ihmisiä ja jos ja kun uusia asioita tulee esiin, ne kammoksuen tuomitaan.
Olen matkan varrella huomannut että seurakunnalliset toiminnot on paljolti sitä paikoilleen jämähtäneen elämän puolustelua.
Niin se taitaa olla. Välillä on tosiaan hyväkin, kun ”putoaa” välillä tuoliltaan. Se laittaa vähän niinkuin väkisin liikkeelle.
Sanoit tuossa, että ”seurakunnalliset toiminnot on paljolti sitä paikoilleen jämähtäneen elämän puolustelua”. Olen pitkälti samaa mieltä ja olen joskus miettinyt, että onkohan osaltaan ihan vain kyse siitä, että eteenpäin meneminen on työlästä. Joskus on vain helpompaa jämähtää paikoilleen.