”Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne?” -Jaakob
Minä olen suuri Taru Sormusten Herrasta -trilogian fani. Erityisesti olen pitänyt Peter Jacksonin extended DVD -versioiden lisämateriaaleista. Niiden joukossa on monen asiantuntijan lausuntoja ja analyysejä J.R.R Tolkienin ajattelusta, elämästä ja tavoitteista. Ne ovat todella mielenkiintoisia, mutta joskus nousee mieleen kysymys, että mahtoiko Tolkien itsekään tietää kuinka paljon ja kuinka syvällistä tulkintaa hänen kirjoituksistaan tehdään. Tuntuu että jos Tolkien olisi elossa, hän itsekin hämmästelisi tulkintoja miettien: ”En tiennytkään ajatelleeni tuollaistakin”. Samanlaista ylitulkintaa kohtaa toki myös Jeesus. Muistan, kuinka RiVon aseellisen palvelun keskustelussa joku lopetti kirjoituksensa mielestään napakasi toteamalla. ”Minun Jumalani on pasifisti, entä sinun?”. Siihen toinen jatkoi, että Raamattu kertoo Jeesuksen palaavan
takaisin taivaan sotajoukkojen päällikkönä, joten pasifisti hän ei ainakaan ole. Auts.
What Would Jesus Do? -on pohjimmiltaan ihan harmiton kysymys. Mitä Jeesus tekisi? Jaakob kyselee Raamatussa, että mistä tulevat taistelut ja riidat teidän keskuudessanne? Jaakob myös tulee vastanneeksi omaan kysymykseensä, enkä epäile hänen asiantuntemustaan millään tavoin. Minä tosin luulen, että vastaus on paljon laajempi jo tätä nykyä. Itse asiassa olen sitä mieltä, että vastaus Jaakobin kysymykseen liittyy tuohon toiseen kysymykseen. Eli riidat ja taistelut tulevat siitä, että meillä on niin erilainen käsitys siitä, että mitä Jeesus tekisi tai mitä hän sanoisi tai mitä hän tarkoitti jotakin sanoessaan. Tottakai ongelma käsittää koko Raamatun, ei vain Jeesuksen sanoja. Otetaan yksi esimerkki: Raamattu mainitsee sellaisenkin kauniin ajatuksen, että ”ilo Herrassa on teidän väkevyytenne”. Ajatuksena se ei ole kovin vaikeaselkoinen. Ilo Herrassa tuo voimaa. Suolle joudutaan, kun ruvetaan keskustelemaan siitä, mitä on tuo ”ilo Herrassa”. Joku ymmärtää sen normaalina ilona, nauttimisena ja nauramisena. Toinen ymmärtää tämän jotenkin seesteiseksi hartaudeksi, sillä ”Ilo Herrassa ei ole samanlaista kuin maailman ilo”. Tämä nopea ja yksinkertainen esimerkki on sitten sovellettavissa lähes jokaiseen ajatukseen, painotukseen tai ideaan, mikä itsellä sattuu olemaan. Saatetaanpa käyttää samoja sanoja perusteluksi täysin päinvastaisille ajatuksille.
Olen viime aikoina lueskellut erilaisilta foorumeilta kanssauskovien ajatuksia siitä, mikä elämässä on tärkeää ja mikä oleellista uskossa. Joudun hämmästyksekseni toteamaan, että löydän sellaisenkin maailmankuvan, joka on vieras kaikelle sille mitä olen oppinut ymmärtämään Raamatusta. Niin synkkä, vaikea, ahdas, vakava, iloton ja toivoton on joidenkin uskovien maailmankuva, että sääli on ainoa tunne jota terve ihminen voi tuntea. Nämä ihmispoloiset viljelevät sanastossaan sellaisia sanoja kuin: tuomio, kärsimys, karsiminen, puhdistus, tuska ja ahdistus. Jos sinä, joka et ole koskaan tutustunut hengellisiin asioihin, olet saanut juuri tällaisen synkän kuvan uskosta, niin salli minun pyytää anteeksi kanssamatkaajieni puolesta. Jos tuo olisi ainoa totuus, en minäkään kauaa mukana roikkuisi.
Mitä Jeesus tekisi? En tiedä. Minulla on monta ajatusta siitä, mitä luulen hänen tekevän. Jeesus eli kuitenkin elämäänsä melko lailla arvaamattomasti. Hän yllätti lähimmät seuraajansa kerta toisensa jälkeen. Hän on yllättänyt minutkin monesti. Jos sallit, hän voi yllättää sinutkin.
Korpialttari 
>>Mitä Jeesus tekisi? En tiedä.
Hyvä vastaus. Näin ulkopuolelta on melko surkuhupaista seurata kun uskovat (ainakin osa heistä) ovat täynnä uskonnollista ylimielisyyttä, ja kaikki kuvittelevat tietävänsä toinen toistaan paremmin Jumalan ja kumppanien aivoitukset.
Surkuhupaista se on näin sisäpuoleltakin. Minua on aina ärsyttänyt tuo mainitsemasi uskonnollinen ylimielisyys. Tuntuu, että tosiaan jokainen on mielessään varma siitä, että juuri näin Jeesus teksisi.
>>Mitä Jeesus tekisi?>>
Ehkä Hän tällä(kin) kertaa tekisi nuorista ruoskan. Mutta toisin kuin ensimmäisellä, Hän tällä kertaa ajaisi vaihtajat työhön! Asioimaan talenteilla, että hän myöhemmin saisi omansa korkoineen?! 😉
Ainakin siitä on olemassa ennakkotapaus. Tuosta ruoskajutusta.
Hyvä Rami! Erityisesti ”ilo herrassa” – esimerkki on valaiseva ja loppukappale ansiokas. Mukavaa luettavaa 🙂
Hyvä, että aukesi. Mietin muitakin vaihtoehtoja, mutta ne tuntuivat aavistuksen monimutkaisemmilta näin blogissa, jonka yksi idea olisi kai olla kohtuullisen lyhyt.
Se on mukavaa, että meillä on ainakin yksi ”terve” ihminen joukossamme. 🙂
Niin. Tosin kun kirjoittaa sanan ”terve” näin sitaateissa, niin vaikutus on aika sarkastinen… Eli että ei liene terve kirjoittajakaan? Uskoakseni terveitä on kuitenkin ihan riittävästi…
Millä kirjaimella tämän Jarin sukunimi mahtaa alkaa?
Jaa, ihan normihymiö piti tulla, eli:
: )
Voi sen kirjoittaa näinkin: ”Se on mukavaa, että meillä on ainakin yksi terve ihminen joukossamme.”
🙂
–> en usko sarkasmiin
Siis:
—
Voi sen kirjoittaa näinkin: “Se on mukavaa, että meillä on ainakin yksi terve ihminen joukossamme.”
: )
–> en usko sarkasmiin
Se ei mahda sitä sarkasmia toki vähentää edes tuo sitaattien poisto. Uskot tai et 🙂
Kyselin tuota sukunimen alkukirjainta sillä, että minä satun tuntemaan muutamankin Jarin ja olisi aina kivaa tietää, että kenen kanssa sitä keskustelee.
Tästä voi lukea korpialttarin säännöt: https://korpialttari.com/2010/03/08/on-pakko-totella/
Toisaalta. Itse olen suuri sarkasmin ystävä. Voi olla, että näen sarkasmia sielläkin, minne sitä ei ole tarkoitettu…?
😀
Poistin (oman) kommentin joka oli kirjoitettu ”huonolla hapella”, ja ansaitsi siten kadota ”eetteriin.” 😉
Tuohon Tolkieniin en osaa kommenttia sanoa, kun en ole tutustunut hänen tuotantoonsa kuin ulkopuolelta. Leffojakaan en ole katsonut yhtään 🙂 Tätä varmaan pidetään varman fundamentalistin merkkinä täällä.
Raamattua sen sijaan olen saanut olla opettelemassa pikkupojasta lähtien, välillä opetuksia kuulien ja välillä itse asioihin tutustumalla.
Raamattun tulkinnoista voidaan olla monta mieltä, mutta kyllä alkuperäisten merkitysten etsiminen auttaa melko paljon. Esimerkiksi tuo ilo Herrassa esimerkkisi tarkoittaa sellaista iloa, että haluasit suorastaa loikata ilosta. Ei siis jotain seesteistä hartautta, vaan sellaista joka ei pysy enää sisällä. Jos maailmankaikkeuden luoja täyttää sinut jollain, niin se ei luonnollisesti ole jotain pientä 🙂 No ei siitä sen enenpää.
Raamatusta voidaan myös selvästi nähdä millaisia tekoja Jeesus teki. Hän rukoili Isää, paastosi, paransi sairaita, ajoi ulos riivaajia, herätti kuolleita, teki monia voimatekoja, opetti, kuoli kaikkien meidän edestä ja nousi ylös kuolleista. Sieltä voidaan myös nähdä, mitä hän haluaa meidän tekevän. Hän rakastaa meitä ja haluaa pestä syntimme ja täyttää meidät Pyhällä Hengellään. Pyhä Henki pyhittää meitä ja auttaa meitä tekemään sen, mitä varten täällä maan päällä olemme. Jeesus siis haluaa, että otamme vastaan sen, jonka Hän on meille kalliilla hinnalla maksanut. Apostolien teot on kirja, jossa näytetään miten seurakunta toimi alussa. Ei varmasti paljon pieleen voi mennä, jos samoja polkuja seuraamme.
Nyt tulee oma mielipiteeni, mutta mielestäni esimerkiksi tälläisten tapahtumien järjestäminen on hyvinkin sellaista, missä Jeesus on mukana.
Ei Toni Tolkien tuntemus sentään ketään fundamentalistiksi tai liberaaliksi tee. =D
Olen myös kanssasi aivan samaa mieltä noista ajatuksista, jotka esiin toit. Yritin vain kertoa, että vuosikausia uskossa olleet ja kenties seurakuntia johtavat kaverit eivät ehkä ole koskaan kuulleet tuollaista tulkintaa tuosta ilosta, jonka juuri kerroit. He saattavat olla jopa vakuuttuneita siitä, että se tarkoittaa juurikin seesteistä, harrasta ja pidättyväistä sisäistä iloa. Sen vuoksi moni on valmis tastelemaankin.
Mitä tulee tuohon TheCall – videoon, luulen minäkin, että Jeesus saattaisi olla mukana. Samalla tiedän niitä, jotka tuon nähdessään poimivat maailmallisuuden musiikissa, värivalot, savukoneet ja showmeiningin esimerkiksi siitä, kuinka kauas totuudesta on karattu.
En ole Toni sinun kanssasi eri mieltä. Olen vain juuri kaiken tuon itse kokenut.
>>Eli riidat ja taistelut tulevat siitä, että meillä on niin erilainen käsitys siitä, että mitä Jeesus tekisi tai mitä hän sanoisi tai mitä hän tarkoitti jotakin sanoessaan.>>
Tuossa valossa nähtynä luulisi ainakin toisen silmän avautuvan niiltäkin, jotka väittävät ihmisen olevan pohjimmiltaan hyvä, toisin kuin raamattu esittää!
Jos edes uskoontulo ei poista riitelyä, vaan muuttaa sen vain -”minä olen raamatullisempi kuin sinä”- touhuksi.
Varmaan jokainen on pannut merkille, ettei pientä lasta tarvitse opettaa pahantekoon, mutta hyvien tapojen iskostamisessa on sitäkin kovempi urakka?
No, tämähän ei mitenkään vastaa otsikon kysymykseen. Tulipahan vain mieleeni. 😀
>>Tuossa valossa nähtynä luulisi ainakin toisen silmän avautuvan niiltäkin, jotka väittävät ihmisen olevan pohjimmiltaan hyvä, toisin kuin raamattu esittää!
Mitäs se muuten tästä asiasta esittää?
Tonzalle:
>>Mitäs se muuten tästä asiasta esittää?>>
Viitaten allaolevaan, oman kommenttini loppukaneettiin: Ei mitään!
>>No, tämähän ei mitenkään vastaa otsikon kysymykseen. Tulipahan vain mieleeni. >>
Helpottiko? 😀
Raamatun kanta ihmisen hyvyydestä voisi olla vaikka: Herra katsoo taivaasta ihmislapsiin nähdäksensä, onko ketään ymmärtäväistä, ketään, joka etsii Jumalaa. Mutta kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.
>>ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on, ei yhden yhtäkään.
Melko mustavalkoista.
Miksi ihminen voi olla hyvä vain jos tämä etsii Jumalaa?
Tässähän alkaa jo tietyllä tavalla toivomaan että Jumala olisi olemassa, että pääsisi aikanaan kehityskeskusteluun tämän kanssa. Pari reklamaatiota olisi hampaan kolossa. 😉
>>Viitaten allaolevaan, oman kommenttini loppukaneettiin: Ei mitään!
Musta jotenkin tuntuu, että raamattu osaa kyllä jaotella ihmiset tiettyihin kasteihin. 😉
Ihmisen hyvyys tai pahuus ei muutenkaan ole mitenkään yksioikoinen juttu, väitän ma. Ja mitä se pahuus sitten ylipäätään on?
Tonzalle:
>>Tässähän alkaa jo tietyllä tavalla toivomaan että Jumala olisi olemassa, että pääsisi aikanaan kehityskeskusteluun tämän kanssa. Pari reklamaatiota olisi hampaan kolossa.>>
No johan…!! Ateisti toivomassa pääsyä Jumalan kanssa kahdenkeskiseen kehityskeskusteluun? Nyt en ihan osaa määritellä, onko tuo hyvä vai huono merkki. Tuli sen verran yllätyksenä. 😀 Toivotaan, että keskustelu järjestyy. Hampaankolossa olevat kehoittaisin kuitenkin jättämään koloonsa, (taitavat muutenkin tuossa tilanteessa unohtua). 😉
Mitä jaotteluun tulee, taitaa raamattu tuntea pelkkiä pahiksia meihin ihmisiin liittyen! Toiset vain ovat armahdettuja sellaisia. Eli ”hyviksenkin” täytyy tulla niin pahaksi, että ymmärtää hakeutua armahdettavaksi! Yksinkertaista, mutta ah, niin monimutkaista, vai mitä?
No kyllä mä antaisin palautetta, kun sitä kuitenkin on. Lähtisin vaikka siitä että miksi ensimmäisen ihmisparin selvästi inhimillisestä hairahduksesta seurasi kärsimystä miljardeille, ja miten tämä on mitenkään selitettävissä minkäänlaisen oikeuskäsityksen mukaan.
Jatkaa voisin vaikka sillä että kun ensimmäinenkin ihmispari hairahtui, niin eikö ole enemmän kuin todennäköistä että sama toistuu uudestaan taivaassa, paratiisissa tai missä vain, minne Jumalan oikeuskäsityksen mukaiset hyvikset loppusijoitetaan.
>>Mitä jaotteluun tulee, taitaa raamattu tuntea pelkkiä pahiksia meihin ihmisiin liittyen!
Saattaapi olla. Ja tuo onkin todella huono ja katteeton väite raamatulta. Tosin jos tarkoituksena on pelotella ihmisiä jonkinlaiseen herran pelkoon, niin tuollainen kommentointi on ymmärrettävää.
>>Yksinkertaista, mutta ah, niin monimutkaista, vai mitä?
Jep. 😀 Ei tosin pätkääkään järkeenkäypää tai loogista.
Tonzalle:
Tervetuloa muuten tänään klo 18:30 VH-iltaan wisaclubille!
Jos siitä vaikka muodostuisi valmennuskurssi tulevalle kehityskeskustelulle!? Voisit sitten tuossa keskustelussa vaatia Jumalan tilille laatimistaan säännöistä, (ja kenties kertoa meille muillekin miten kävi). 😀
>>Tervetuloa muuten tänään klo 18:30 VH-iltaan wisaclubille!
Kiitos kutsusta! 🙂 Joudun kuitenkin kieltäytymään syntiä tihkuvan pokeri-illan takia. 😉
>>Voisit sitten tuossa keskustelussa vaatia Jumalan tilille laatimistaan säännöistä
Ehdottomasti. On ne sen verran surkeat säännöt. xD
Tonzalle:
>>Mitäs se muuten tästä asiasta esittää?>>
Koska ymmärsin aivan ensimmäisen (dementia?) kysymyksesi oudosti, oli vastauskin oudohko. Tässä kuitenkin pari kohtaa, jotka yrittävät ainakin jotain vastata (en tosin usko, että ne sinua tyydyttävät :-D) kysymykseen:
”Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
Ja jos yhden ihmisen lankeemuksen tähden kuolema on hallinnut yhden kautta, niin paljoa enemmän ne, jotka saavat armon ja vanhurskauden lahjan runsauden, tulevat elämässä hallitsemaan yhden, Jeesuksen Kristuksen, kautta. Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;” (Room. 3:23-24, 15:17-18 Kr.38)
Lisäisin tuhon vielä: johtuen siitä, että me kaikki olemme ensimmäisen ihmisparin ”perimän” kantajia, niin meitä ei, toisin kuin heitä, tarvitse yllyttää synnin tekoon!
Mutta asiaan! Huomaan sinut pelimieheksi (pokeriharrastus), joten oletan sinut myöskin haasteita pelkäämättömäksi? Tässä haaste: Uskallatko antaa luvan, että muistamme sinua VH-seurakunnassa, jotta ”kehityskeskustelu” ihan oikeasti toteutuisi?
Kuten muistat minun aikaisemmin todenneen, edellytys sille, että loppusijoituspaikkaan voidaan vaikuttaa, on, että keskustelu käydään ajan rajan tällä puolen. 😉
>>Tässä kuitenkin pari kohtaa, jotka yrittävät ainakin jotain vastata (en tosin usko, että ne sinua tyydyttävät ) kysymykseen
Epäselväksi jää edelleenkin mihin tätä kaikkea miljardien kärsimystä ja kuolemaa tarvitaan. Niinkuin myös se, milloin ne riittävät ja miksi. Lähinnä tulee mieleen pikkusieluinen, jopa lapsellinen, vihanpito ihmistä kohtaan, kun kaikki ei mennytkään niinkuin oli kuviteltu. ”Kärsikää nyt sitten kurjat koko rahan edestä kun aloititte meikäläiselle kettuilemaan! Lepyn vasta tuhansien vuosien päästä – jos lepyn.”
Rakkaudellisempi versio kaikkeuden taloudenhoitajasta olisi ehkä voinut lempeästi näpäyttää ihmistä, tai tähdentää sääntöjään, muttei missään nimessä toteuttaisi mitään tapahtuneen kaltaista, missään muodossa. Toisaalta rakkaudellisemmalla ja itsetunnoltaan terveemmällä kaiken luojalla ei olisi syytä saattaa luomuksiaan minkäänlaiseen kiusaukseen tai kokeeseen, vaan pitäisi yksinkertaisesti huolen luomuksiensa hyvinvoinnista.
>>Tässä haaste: Uskallatko antaa luvan, että muistamme sinua VH-seurakunnassa, jotta “kehityskeskustelu” ihan oikeasti toteutuisi?
Toki annan luvan.
>>Kuten muistat minun aikaisemmin todenneen, edellytys sille, että loppusijoituspaikkaan voidaan vaikuttaa, on, että keskustelu käydään ajan rajan tällä puolen.
Voi voi näitä Jumalan sääntöjä. Olisi kyllä voinut konsultoida jotain tahoa jolla on jonkinlaista kosketuspintaa ihmisen elämän realiteettien kanssa, ennenkuin laati nämä mielivaltaiset sääntönsä peliin, jota elämäksikin kutsutaan. 😉
Tonzalle:
>>“Kärsikää nyt sitten kurjat koko rahan edestä kun aloititte meikäläiselle kettuilemaan! Lepyn vasta tuhansien vuosien päästä – jos lepyn.” >>
Sinulta jäi näemmä kiukuttelun puuskassa huomioimatta lainauksen loppuosa, joten joudun kertaamaan. Hänhän on jo leppynyt! 😀
>>”Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi;”>>
>>Toki annan luvan.>>
Hienoa!
>>Sinulta jäi näemmä kiukuttelun puuskassa huomioimatta lainauksen loppuosa, joten joudun kertaamaan. Hänhän on jo leppynyt!
Meillä päin kun lepytään, niin se merkitsee sitä ettei kiukuttelua enää jatketa. Jumalan kohdalla näyttäisi siltä että lepytty on vain pintapuolisesti ja varsinainen vihanpito jatkuu edelleen. Jos lunastusuhrilla olisi ollut jotain tekemistä todellisuuden kanssa, ihmisten ei olisi tarvinnut odotella ’leppymisen’ jälkeen tuhansia vuosia lopullista leppymistä. Semminkin kun lunastusuhri itse lupaili ettei sitä tarvitse odotella kauan.
”Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen; sillä totisesti minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee.” – Matt. 10:23
Ja odottelu sen kuin jatkuu…
Tonzalle:
>>Jos lunastusuhrilla olisi ollut jotain tekemistä todellisuuden kanssa, ihmisten ei olisi tarvinnut odotella ‘leppymisen’ jälkeen tuhansia vuosia>>
Tuota noin, en tiedä miten tämä pitäisi sanoa ollakseen ymmärrettävä, mutta yritetään.
Hommaa voisi verrata jossain määrin lottovoittoon, vieläpä valtavaan sellaiseen! Mutta sinä et automaattisesti saa voittoa kotiin, ellet käy sitä kuittaamassa nimiisi, tietenkin asianmukaista kuponkia vastaan. Tässä tapauksessa et tarvitse edes kuponkia, vaan kaikki on jo järjestetty, sinun täytyy vain ottaa se vastaan! Ei siis mitään tuhansien vuosien odotusta. Se on sitäpaitsi oivallinen keino testata, onko tuolla uhrilla mitään tekemistä todellisuuden kanssa!
>>Ja odottelu sen kuin jatkuu…>>
Kohdistetaan tuo odottelu tulevaan ”kehityskeskusteluun”. 😉
>>Ei siis mitään tuhansien vuosien odotusta.
Niin siis Jeesus ei ymmärtääkseni ole vielä palannut, ja sitähän tässä on odoteltu jo yli parituhatta vuotta. Eikö niin?
Nyt soljuilee, mutta antaa soljuilla niin kauan kunnes blogin isäntä pistää ruotuun. 😉 :
Odotatko sinä että Jeesus palaa joskus ja pistää pahan palasiksi lopullisesti? Mitä sen jälkeen tapahtuu?
Mä en ala mitään!! Miks mä en saanut sanoa viimeistä kommenttia! 😦
Musta jotenkin tuntuu ettei tässä ole viimeisiä sanoja sanottu kenenkään taholta. 😀
Tonzalle:
>>te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee.” – Matt. 10:23 >>
No niin, tässähän taas viitataan kohtaan, jonka perusteella Jeesus valehteli luvatessaan palata aikalaistensa elinaikana. Tietyt tahot tuntuvat takertuvan siihen kuin hukkuva oljenkorteen!
Muistaakseni tätä(kin) asiaa puitiin aikaisemminkin. Löytynee jostain Verbaalisen Velodromin uumenista. 😉
Mieleeni muistuu kertomus, jossa (pyhäkoululaisilta?) kysyttiin, osaako kukaan sanoa jotain, mitä Jumala ei voi tehdä. Johon hetken miettimisen jälkeen pieni poika (osuvasti) vastasi: Jumala ei voi valehdella!
”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?” (Joh. 14:2 Kr.38).
Tulkoon tähän asiaan tällaisen kiertokouluteologin ymmärryksellä kerratuksi: Koska olen pikkupojan kanssa täsmälleen samaa mieltä, eikä ole näkyvissä merkkejä siitä, että Jeesus olisi jo tullut, täytyy kyseisen kohdan määrittämisen ”aikalaiskysymykseksi” olla väärinkäsitys.
>>Odotatko sinä että Jeesus palaa joskus>>
Odotan! Mutta sitä ennen odotan kiihkeästi sinun kehityskeskusteluasi. 😀
Antaa soljua vaan…
>>No niin, tässähän taas viitataan kohtaan, jonka perusteella Jeesus valehteli luvatessaan palata aikalaistensa elinaikana.
Jep.
>>Tietyt tahot tuntuvat takertuvan siihen kuin hukkuva oljenkorteen!
Hehe, ei raamatusta ristiriitaisuudet lopu, jos sitä tarkoitat.
>>Muistaakseni tätä(kin) asiaa puitiin aikaisemminkin. Löytynee jostain Verbaalisen Velodromin uumenista.
Jep. Auki jäi, niinkuin olettaa saattaa.
>>Koska olen pikkupojan kanssa täsmälleen samaa mieltä, eikä ole näkyvissä merkkejä siitä, että Jeesus olisi jo tullut, täytyy kyseisen kohdan määrittämisen “aikalaiskysymykseksi” olla väärinkäsitys.
Useaan kertaan toistettu väärinkäsitys? Löytyyköhän raamatusta muitakin väärinkäsityksiä, jotka antavat lukijalle asioiden kulusta täysin väärää infoa? Ja jos löytyy, niin miksi? Ja jos ei löydy, niin millä perusteella?
Jos laskeudumme tähän päivään ja todellisuuteen, niin kautta aikojenhan ihmiset ovat toivoneet ja pelänneet erilaisia maailmanloppuja ja täyttymyksiä juuri omalle elinajalleen. Harvat profeetat ovat uhanneet maailmanlopulla joka tulee tuhansien vuosien päästä. Jeesuksella oli kutakuinkin samat sävelet.
Tietyllä tapaahan sen ymmärtää, että loppuja povataan lähitulevaisuuteen, eikä jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Sellaisilla lopuilla ja täyttymyksillä ei ole kuulijoihin halutunkaltaista vaikutusta. Jos Jeesus olisi puhunut opetuslapsilleen totta, että mitään loppua ja tämän paluuta ei tarvitse odotella vielä tuhansiin vuosiin (eikä senkään jälkeen), niin innostus Jeesuksen kehittämän lahkon jatkamiseen ei olisi välttämättä ollut kovin mainittavaa.
Kun jehovantodistajat hehkuttivat vuoden 1975 profeetallisella merkityksellä, niin kasvuluvut olivat todella hurjat. Kun vuosi tuli ja meni, kasvu hiipui ja kääntyi laskuksi. Miksi? Vaikka heidän teologian mukaan loppu oli edelleen tulossa pian. ”Pian” ei ole niin raflaava kuin jokin tietty ajankohta. Niin ja olihan siinä tietenkin mukana paljon myös pettymystä kun oli herätelty katteettomia toiveita.
Jeesuksen heittämät katteettomat lupaukset on siinä mielessä mielenkiintoisia, että vaikka lupauksia ei koskaan lunastettu, niihin ei kiinnitetä huomiota, eivätkä ne haittaa uskovia. Tulkitsen sen niin että niihin ei yksinkertaisesti haluta kiinnittää huomiota. Kai siinä jonkinlaista kognitiivista dissonanssia on ilmassa.
>>Odotan! Mutta sitä ennen odotan kiihkeästi sinun kehityskeskusteluasi.
No mitä sitten tapahtuu kun J palaa?
Tonzalle:
>>Hehe, ei raamatusta ristiriitaisuudet lopu, jos sitä tarkoitat.>>
Eli on useampi korsi mihin tarttua, (onneksi?). 😉
Rehellisyyden nimissä on todettava (myönnettävä), etteivät ihan kaikki kysymysmerkit muutu huutomerkeiksi uskoontulon jälkeenkään. Mutta mitään autuuden menetystä tai, -minua on petetty -efektiä ne kysymykset eivät aiheuta.
En vastaa VT-seuran tekemistä maailmanlopuista. Olen itsekin yhtä sellaista niska kyyryssä pelolla odottanut, kuten aikaisemmin olen kertonut. Jumalasta sanotaan, että Hänelle ”tuhat vuotta on kuin yksi päivä, ja yksi päivä kuin tuhat vuotta” -tai ainakin sinnepäin. On meidän ihmispoloisten onni, ettei Hän ole kovin hektinen, vaan jaksaa kärsivällisesti odottaa meidän siirtoamme. Ihan vaan sen takia, että Hän RAKASTAA meitä eikä haluaisi kenenkään joutuvan kadotukseen.
Viitaten edellisen kommenttini määritykseen (kiertokouluteologi): jos haluat pikkutarkempaa määrittelyä erityisiin raamatunkohtiin, kehoitan kääntymään teologin/eksegeetikon, tai peräti apologeetikon puoleen. 😀
P.S. En ole ihan varma, osuinko oikeaan noissa titteleissä. 😉