Korpialttari

Olen ottanut tavaksi antaa itselleni siedätyshoitoa. Käyn aina silloin tällöin läpi vihapostia tai haukkumakirjeitä. Selailen myös netistä löytyvää arvostelua työtäni tai persoonaani kohtaan. Paljossa hyvässäkin profiloitunut Netmission on valitettavasti myös monien änkyräuskovien ja ortodoksihelluntailaisten temmellyskenttää ja sieltä voi poimia monta tehokasta annosta sietokyvyn kasvattamiseksi.

Rick Warren, Graig Groeschel, Bill Hybels ja kymmenet muuta kokeneet Jumalan palvelijat muistavat painottaa usein, että tulet aina saamaan vastustusta. En ole siis siitä hämmästynyt. Olen kuullut rajua kritiikkiä ja avoimen halveksuvaa kommentointia ihmisiltä, joiden teknisesti pitäisi olla samalla puolella. Tästä minua jatkuvasti muistuttaa psalmi 55 ”Sillä ei minua herjaa vihollinen-sen minä kestäisin-eikä minua vastaan ylvästele minun vihamieheni-hänen edestään minä voisin lymytä; vaan sinä, minun vertaiseni, sinä, minun ystäväni ja uskottuni, jonka kanssa me elimme suloisessa sovussa, yhdessä vaelsimme Jumalan huoneeseen juhlakansan kohinassa!”. Tajuan ja ymmärrän sen, että kovin kritiikki tulee usein läheltä.

Se, mikä minua kuitenkin ihmetyttää, on Jumalan sanomaton hyvyys. Pidimme juuri Vedä Henkeä -seurakunnan ensimmäisen viikonloppuleirin Svedjan leirikeskuksessa. Monien vastoinkäymisten jälkeen moni tiesi jo odottaa hyvää leiriä. Silti erityisesti sunnuntain yhdistetty raamattusetti ja ehtoollinen oli kaikessa pyhyydessään uskomaton kokemus. Se oli yksi niistä hetkistä, kun voi aidosti vain istua alas ja katsoa mykistyneenä, kun Jumala tekee työtään. Ihmiset rukoilevat yhdessä ja kaikilla tuntuu olevan aikaa viipyä paikallaan pitkään kaiken sanottavan loputtua. Vaikka olen saanut etuoikeuden olla monilla upeilla leireillä, en ole aivan tuollaista kokenut vuosikausiin. Yksinkertaisissa lauluissa ja pelkistetyssä ehtoollishetkessä oli jotakin sellaista, mitä en unohda pitkään aikaan.

Arvostelu jatkuu. Tulen siis jatkamaan satunnaista siedätyshoitoani. Olen kuitenkin viikonlopun kokemusten jälkeen entistä vakuuttuneempi siitä, että olemme oikealla tiellä. Olen syvästi tietoinen saamastamme kutsusta ja teemme kaikkemme tehtävämme suorittamiseksi. Arvostelijoille vastaan parin tutun kaverin sanoin: ”Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa”.

Ps. Kiitos jokaiselle mukana olleelle. Teidän vuoksenne jaksan taas käydä kohti syksyä.