”Kuinka toivonkaan, että eläisimme ajassa, jossa ei tarvita lakeja vartioimaan meitä syrjinältä” -Barbra Streisand
Ihmisoikeusliiton asiantuntija Milla Aaltonen ja Uskontojen uhrien tuki ry:n puheenjohtaja Joni Valkiala kirjoittivat tiistain 1.6. Helsingin sanomien mielipidepalstalle yllättävän asiallista tekstiä. Ankean pitkällä otsikolla: ”Uskonnollisissa yhteisöissä ilmeneviä ihmisoikeusloukkauksia tulee tutkia” -varustetusta mielipidekirjoituksesta jäi mieleeni erityisesti seuraava kohta:
”Yhteisöstä hylätyksi tuleminen on voimakas painostuskeino. Uskonnosta eroaminen johtaa usein myös läheisten ihmissuhteiden katkeamiseen. Uskonnollisissa yhteisöissä esiintyy myös entisen jäsenen syrjimiskäytäntöjä. Esimerkiksi Jehovan todistajien sääntöjen mukaan entistä jäsentä ei saa edes tervehtiä, eikä hänen kanssaan saa keskustella; myös lähisukulaiset ja omaiset ovat velvollisia katkaisemaan yhteydenpidon entisen jäsenen kanssa kurinpitotoimien uhalla.”
Korpialttarin lukijoille ei liene epäselvää, että minä en kuulu enää helluntaiseurakuntaan. Entisenä kolmannen polven helluntailaisena voin kertoa, että minä en ole silti koskaan ollut jäsenenä tai edes kuullut sellaisesta helluntaiseurakunnasta, jossa olisi sääntönä edellä mainitun katkelman kaltainen käytäntö. Toisaalta, kirjoitettujen sääntöjen ohella taitaa aina kaikissa ihmisten rakentamissa yhteisöissä olla niitä kirjoittamattomia sääntöjä. Näitä kirjoittamattomien sääntöjen seurakuntia tiedän useita.
Kun olemme päätyneet, osin omasta valinnastamme ja osin pakosta valitsemaan toisenlaisen tien, on minulle ollut suuri yllätys huomata kuinka moni ystävä ei enää olekaan ystävä. On niitä, jotka ihan ilman sääntöjäkin katkaisevat yhteydenpidon ja päättävät olla tervehtimättä. Mielestäni on kovin erikoista, että yli kahdenkymmenen yhteisen vuoden jälkeenkin on helppoa katkaista yhteydet ihmisiin kertalaakista. Yksi seurakunnan johtohahmo esitti ajatuksenaan, että: ”Ei täällä ole pakko olla, vapaaehtoistahan tämä on.” Totta kai sekin, mutta jotenkin siihen on vaikea sovitella Jeesuksen vertausta paimenesta, joka jättää 99 etsiäkseen yhden.
Helluntairetoriikkaan kuuluvat lausahdukset ”Helluntailaiset tappavat haavoittuneensa” tai ”Meillä käy takaovi tiuhempaan kuin etuovi” ovat todisteena siitä, että monin paikoin ongelma kyllä tunnistetaan. Retoriikasta on kuitenkin vielä matkaa ihan aitoon muutokseen. Tällaista aihetta käsiteltäessä on silti muistettava, että kyllä niitä todellisiakin ystäviä on. Siis niitä, jotka uskaltavat seistä meidän rinnallamme ja osoittaa tukensa tilanteessamme. Heille suuri kiitos. Onko sinua syrjitty seurakunnassa? Onko sinua alettu karttamaan jonkin asian vuoksi? Miksi?
Korpialttari 
Upea laulu! Totta on vanha viisaus: ”Hädässä ystävä tunnetaan.” Onneksi on olemassa Tosi Ystävä!
Olipa tullut virhe sähköpostiosoitteeseen, joten tämä on korjausyritys.
Surullista muuten, jos nuo helluntairetoriikan ”mantrat” muuttuvat ikään kuin iskulauseiksi. Toivotaan, että niin ei käy!
Jep, eli tässä vaiheessa mennään nyt Rami. Kyllä se siitä, Pietarsaari on tuppukylä, joten tuntemuksesi ja ajatuksesi korostuvat entisestään pienissä piireissä.
Kyllä siinä on tosiaan varmasti paljon sitä pienen kylän meininkiä. Toisaalta, pienessäkin kylässä pitäisi vuosien tai vuosikymmenten seurakuntaelämän jälkeen olla tapahtunut ihan selkeää kasvua. Siis sellaista kasvua, että näin ei enää tapahtuisi…
Asiallinen ja tarpeellinen teksti. Asiaa pyritään nostamaan esille aina aika ajoin, ettei tämänkaltainen epäkohta uskontojen monimuotoisessa maailmassa unohtuisi. On lähinnä uskomatonta, kuinka uskonnolliset järjestöt voivat toteuttaa näinkin härskiä ihmisoikeuksille naureskelua riippumatta siitä, kuinka kehittyneestä maailmankolkasta on kyse. Edellisen kerran kun vastaava teksti laitettiin Hesarin mielipidepalstalle, olin myös itse allekirjoittamassa sitä.
http://veljesseura.org/foorumi/viewtopic.php?f=1&t=1224
Jehovantodistajien toteuttama entisten jäsenten karttaminen on järjestelmällistä, jota odotetaan jäseniltä, joka tekee siitä selvästi tuomittavaa järjestön kannalta. Pari kesää sitten julkaistussa kirjassa ”Pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa” veistellään asia niin ettei tulkinnan varaa jää:
”Kristityt perheenjäsenet eivät etsi tekosyitä voidakseen olla tekemisissä erotetun sukulaisen kanssa”.
Niinkuin Rami kirjoitti, niin tällainen toimintamalli ei liity ainoastaan jehovantodistajiin, vaan nähtävästi moniin muihinkin uskonnollisiin lahkoihin ja liikkeisiin. Henkilökohtaisesti olen tullut siihen päätelmään, että uskonnollinen syrjintä juontuu lahkon tai liikkeen omasta epävarmuudesta ja mustasukkaisuudesta jäseniään kohtaan. Väitän että sama pätee ainakin jossain määrin myös niiden liikkeiden jäseniä, joissa syrjintäpykälää ei ole kirjoitettu niin selkeästi kuin jehovantodistajissa. Jos itse pitää edustamaansa liikettä tai lahkoa jotenkin parempana, kuin muita markkinoilla olevia liikkeitä tai lahkoja, niin miksei se että uskonveli jättää liikkeen aiheuta joissain liikettä ihannoivien keskuudessa jonkinasteista katkeruutta lähtijää kohtaan. Kiristämällä sosiaalisilla suhteilla, oli se järjestelmällistä tai ei, saadaan ainakin osa jäsenistä pysymään lahkon ruodussa ja jäsenkato kohtuullisena. Toimintamalli toimii myös pelottelukeinona, ettei jäsenelle tule kovin helposti edes mieleen heittäytyä poikkiteloin lahkon eteen.
Tässä on kyse mielestäni perustavaa laatua olevasta epäkohdasta, jonka olemassaolo ihmetyttää suuresti kun katsoo kalenteria ja vuotta, jossa me elämme.
Niin, onko minua alettu karttamaan? Toki. Miksipä ei olisi. Olenhan jehovantodistajien arvoasteikolla itse Perkeleen tasolla, jos en jopa pelottavampi. Omalla nimellä jehovantodistajuudesta avoimesti keskusteleva ja esiintyvä entinen jehovantodistaja on järjestölle suurin peikko mitä voi olla.
Se miksi joku uskonnollinen lafka käskee jäseniään karttamaan entisiä jäseniä on ’Keep It Simple’ -ajatuksella pohdittuna päivän selvää: Lafkalla ei ole puhtaat jauhot pussissa. Muuten tällaiseen ei olisi mitään syytä. Semminkin kun jehovantodistajia käsketään pitäytymään keskustelemasta VARSINKIN hengellisistä tai järjestöön liittyvistä asioista entisten jehovantodistajien kanssa. Jos autokauppias kieltää asiakastaan ottamasta yhteyttä auton entiseen omistajaan, niin onko auton kunnosta tarvetta vetää montaa erilaista johtopäätöstä?
Tonzalle:
Mahtaisikohan ”lukkarinrakkaus” olla oikea termi kuvaamaan ajatuksia, joita kommenttisi herättää. Kyllähän tuo mainittu asenne ja suhtautuminen valitettavasti on Raamatusta johdettavissa, kuten moni muukin – tarpeen mukaan – asiayhteydestään irroitettu kohta. Raamatun ”hengen” mukaiseksi sitä on vaikea mieltää, kun Jeesus kehottaa meitä rukoilemaan jopa vihollisten puolesta!
Niin, raamattu on vartiotorni-seuran kaltaisille kulttipohjaisille uskonnollisille kerhoille vain lähde josta saa irroitettua omiin tarkoituksiin mitä tahansa.
Kun on itse sisäistänyt mitä lahkototuuden takana on, niin tunneskaalat entisiä tuttuja kohdatessa on aina aika mielenkiintoiset. Pääosin nuo tutut ovat kuin eivät olisikaan, tai vähintäänkin niin kuin minua ei olisi. Tuollaista tarkoituksenmukaista toimintaa kohdatessaan sitä löytää itsensä yhä uudestaan pyörittelemästä päätään epätoivoisesti. Epätoivoisesti siksi, että olisi niin kovin toivottavaa että nuo lahkomielenhallinnassa olevat ihmiset kykenisivät sisäistämään lahkon todellisen luonteen. Sen että toimintamallinsa on enemmän kuin epäinhimillistä, ja sen että se on ennenkaikkea täysin turhaa, aiheuttaen paljon turhaa kärsimystä.
Kohtaan lähes päivittäin naapurissa asuvan paikallisen jehovantodistajien seurakunnan vanhimman, joka oli myös komiteassa joka otti asiakseen aikoinaan kartoittaa kohtaloni seurakunnassa ja lahkossa. Ko. vanhin on ihmisenä mitä ystävällisin, helposti lähestyttävin ja miellyttävin, jota kuvitella saattaa. Silti emme ole vaihtaneet sanaakaan vuodesta 2003, jolloin nykyiseen lukaaliimme muutimme tämän vanhimman talon välittömään läheisyyteen. Sääli on ensimmäinen sana, joka nousee pintaan kun kohtaan näitä entisiä tuttujani Jeppiksen kaduilla ja toreilla. Olen pakotettu lainaamaan erästä hippiä: ”He eivät (todellakaan) tiedä mitä tekevät”.
Tonzalle:
Kävin ihmettelemässä tuolla linkin osoittamalla sivulla esiteltävää touhua.
Eipä voi juuri muuta sanoa, kuin että surullista on! Enkä tiedä sitäkään, voidaanko muissa yhteisöissä röyhistellä rintoja kovinkaan paljon. Se mikä Vartiotorni – seurassa näyttäisi olevan kiveen veistetty, saattaa joillakin muilla olla ns. kirjoittamaton laki.
Tosin tiedän kyllä senkin, että olet ajattelevana ja asioista selvää ottavana tietoinen siitäkin, etteivät kaikki uskonnolliset yhteisöt ole ihan samanlaisia.
Kuten senkin, että Hän, jonka yhteisöön kuulumisella loppujen lopuksi on kaikkein suurin merkitys, ei työnnä ketään pois!
>>Kävin ihmettelemässä tuolla linkin osoittamalla sivulla esiteltävää touhua. Eipä voi juuri muuta sanoa, kuin että surullista on!
Surullistahan se on, mutta hienoa siinä on se että meillä entisillä jehovantodistajilla on oma keskustelu- ja vertaistukiupalsta. 🙂 Samantyylinen palsta löytyy myös entisiltä lestadiolaisilta. Vertaistuesta on mittaamatonta apua ihmisille, jotka on jätetty yksin vartiotorni-seuran julman karttamissäännön takia. Omien kaappiin piilotettujen luurankojen piilottelun lisäksi tuossa on kyse kaikessa yksinkertaisuudessaan sosiaalisilla suhteilla kiristämisestä, yrityksestä kiristää entinen jäsen takaisin lahkoon. Eittämättä tuo on ennen nettiä ollutkin hyvin tehokas keino saattaa ihmiset lahkon ruotuun. Ihmiset on jääneet ennen hyvin yksin asioidensa kanssa. Nyt on helppo saada purkaa tuntojaan ja saada tukea, jos vain haluaa ja uskaltaa.
>>Enkä tiedä sitäkään, voidaanko muissa yhteisöissä röyhistellä rintoja kovinkaan paljon. Se mikä Vartiotorni – seurassa näyttäisi olevan kiveen veistetty, saattaa joillakin muilla olla ns. kirjoittamaton laki.
Näin uskon minäkin.
>>Tosin tiedän kyllä senkin, että olet ajattelevana ja asioista selvää ottavana tietoinen siitäkin, etteivät kaikki uskonnolliset yhteisöt ole ihan samanlaisia.
Ja onneksi eivät ole. 🙂
>>Kuten senkin, että Hän, jonka yhteisöön kuulumisella loppujen lopuksi on kaikkein suurin merkitys, ei työnnä ketään pois!
No siitä en ole niin varma, Hänestä meinaan. 😉
heippa vaan Rami et tunne minua ja olen aika uusi uskossanikin on surullista että näin on käynyt syrjintä on paha asia samoin myös kun ihmiset korottavat itsensä niin että uskovat voivansa käskeä/määritellä toisen uskoa tai ylistystapoja. joillakin vain unohtuu se tärkein ja itseään korotetaan tulen lomalla käymään rukousillassanne lasten kanssa ja tutustumaan paremmin, siunausta teille ja sinulle t. yksi liberaali helluntailainen, meillähän on kaikilla oma suhde herraan : ) iloa ja riemua uskossa : ) herra on tärkein! p.s äitisi tunnistaa minut kyllä : )
Hei vaan, hellari. Tervetuloa mukaan keskusteluun. Olin juuri muutaman päivän kertausharjoituksessa ja on tämä vastaaminen jäänyt vähän vähemmälle…
Tervetuloa kuitenkin mukaan ja tule ihmeessä juttelemaan, kun täälläpäin liikut.
Tonzalle:
Ettei menisi aivan liian vakavaksi, lienee paikallaan pieni kevennys?
Mitä valintaetua arvelet luonnonvalinnalla olleen siitä, että jotkut valikoituivat Jehovantodistajiksi? Tai Helluntailaisiksi? Puhumattakaan hinduista, tai muslimeista?
Minäpä kerron oman arvioni tapahtumien kulusta. Olkoon sen otsikkona vaikka:
LUONNONVALINTA IN MEMORIAM
Eräänä päivänä (kauan sitten) Luonnonvalinta katseli aikaansaannoksiaan ja totesi: ”Voi hitsi, ei voi olla totta!! Minä valitsin ja valitsin ja tämäkö on lopputulos, pelkkiä uskonnollisia mutantteja. En kestä enää, minä heittäydyn saksiin. Oi sattuma, ota minut tykösi.” Ja niin hän heittäytyi saksiin ja Sattuma suoritti hautauksen. Koska ruumista ei ole (vielä) löydetty, näin todennäköiseti tapahtui. Niinpä ainoana varteenotettavana vaihtoehtona tuosta kolmikosta täällä vaikuttaa Itsekäs Geeni, ja siihen taas on katsantokannasta riippumatta jo helpompi uskoa! Sillä niin lähellä ovat tuntomerkit itse kutakin? 😀
>>Mitä valintaetua arvelet luonnonvalinnalla olleen siitä, että jotkut valikoituivat Jehovantodistajiksi? Tai Helluntailaisiksi? Puhumattakaan hinduista, tai muslimeista?
Uskossa on käsitykseni mukaan kyse (ainakin) siitä, että omaa kuolevaisuutta ei suostu hyväksymään. Usko antaa siinä suhteessa niille toivoa, jotka eivät allekirjoita sellaisenaan osaansa luonnon kiertokulussa. Uskontojen eri etumerkeillä ei siksi ole tuossa suhteessa paljonkaan merkitystä. Kaikki uskonnollisuus tähtää siihen ettei kuolema ole ainakaan hyviksille lopullinen kuolema. Jotkut uskonnot antavat pahiksillekin ikuisen, tai muunlaisen, palkkansa. Toisinsanoen uskossa on kyse vain yhdestä todellisuuspaon muodosta.
Jehovantodistajaksi tullaan pitkälti sukurasitteena, niinkuin niin moneen muuhunkin uskontoon. Aikuisiällä kääntyneet ovat jehovantodistajissa usein jonkinlaisessa henkilökohtaisessa kriisissä, johon he kokevat saavansa apua jehovantodistajilta ihmisinä ja jehovantodistajuudesta, sen teologiasta ja ideologiasta. Jehovantodistajat pysrkivät käyttämään hyväkseen mm. hautausmaita, sairaaloita ja jopa krematorioita löytääkseen henkilökohtaisessa kriisissä olevia ihmisiä lahkon vietäviksi.
Uskonnolla ja luonnonvalinnalla ei mielestäni ole suoranaista yhteyttä, vaan kyse on tosiaankin vain siitä että me tiedostamme oman kuolevaisuutemme. Eläimet eivät sitä tiedosta, ja niillä ei siksi(kään) ole uskontoja. Toisaalta uskonnon voidaan kyllä mieltää eräänlaiseksi juonteeksi luonnonvalinnassa, joka [luonnonvalinta] on kuitenkin vastuussa omalta osaltaan aivojemme koosta.
Muuten varsin viihdyttävää sanailua sulta luonnonvalinnasta ja Sattumasta… 😀
Tonzalle:
Kävin jälleen kerran, nyt vähän perusteellisemmin, tutustumassa Veljessura.org: iin (lisäsin jopa suosikkeihin ;))ja huomasin sinun olevan siellä moderaattorina!
Edelleen ”huuli pyöreänä” lueskelin kommentteja ja havaitsin ihmisten joutuvan todelliseen kriisiin pyrkiessään eroon VT- seurasta.
Mutta, etten liikaa ylpistyisi, klikkasin hellari -hakusanaa ja pääsin sitä kautta näkemään mielipiteitä omasta ”piiristäni”.
Jos olin kenties hetken aikaa leijunut omahyväisyyden pilvessä, putosin rajusti maan pinnalle. 😀
Muuten, kun olemassa on vain Sattuma, Luonnonvalinta ja Itsekäs Geeni, on luonnonvalinnalla ja uskonnolla pakko olla yhteys! Sillä mistä se uskonto muuten siihen tupsahti?
>>Kävin jälleen kerran, nyt vähän perusteellisemmin, tutustumassa Veljessura.org: iin (lisäsin jopa suosikkeihin )ja huomasin sinun olevan siellä moderaattorina!
Hienoa! 🙂 Noin vuosi sitten ylläpito haki uutta valvojaa, ja hyväksyivät meikäläisen hommiin. Vastuu painaaaa.. 😉
>>Edelleen “huuli pyöreänä” lueskelin kommentteja ja havaitsin ihmisten joutuvan todelliseen kriisiin pyrkiessään eroon VT- seurasta.
Kyllä, valitettavasti. Vt-seura pyrkii saamaan jäsenensä tilanteeseen jossa tämän lähes kaikki säännölliset sosiaaliset kontaktit liittyisivät lahkon jäseniin. Ystäviä ei kehoiteta hankkimaan seurakunnan ja lahkon ulkopuolelta. Avioehdokas tulisi hakea lahkon sisältä. Lahkolle tulisi antaa säännöllisesti oma työpanoksensa. Vt-seura neuvoo kuinka jehovantodistajien on puettava ylleen uusi persoonallisuus jäseneksi tultaessa (= tietynlainen vartiotorniseuramainen ajattelutapa, jossa on kyse silkasta mielenhallinnasta). Näin ollen useimpien jehovantodistajien elämä pyörii valtaosin jehovantodistajuuden ympärillä, eikä sen ulkopuolelta löydy välttämättä juuri mitään. Kun tällainen jäsen eroaa tai erotetaan lahkosta, ei ole ihme että ihminen löytää itsensä todellisesta kriisistä – yksin, ahdistuneena ja syyllisyyttä potien.
Useat entiset jehovantodistajat ovat kertoneet kuinka elämää on pitänyt opetella lahkon jälkeen ihan uudestaan. Kontrasti lahkotodellisuuden ja ulkomaailman kanssa saattaa olla hyvinkin suuri.
Kun sitten ajattelee, että juuri tuollaiseen ahdistuneeseen, yksinäiseen ja syyllisyyttä potevaan tilanteeseen ja tilaan vartiotorni-seura entiset jäsenensä haluaakin, että saisi nämä takaisin lahkoon, niin itse en keksi ko. lahkosta tarpeeksi vastenmielistä adjektiivia, että se antaisi lahkosta sen arvoisen kuvan.
>>Mutta, etten liikaa ylpistyisi, klikkasin hellari -hakusanaa ja pääsin sitä kautta näkemään mielipiteitä omasta “piiristäni”. Jos olin kenties hetken aikaa leijunut omahyväisyyden pilvessä, putosin rajusti maan pinnalle.
Joo, ei epäinhimillisillä ilmiöillä rajaa, kun uskonnoilla ajaa. Vai mites se loru meni… 😉
Tässä suhteessa uskonsuunnat pitäisi mielestäni laittaa ruotuun tavalla tai toisella. Uskonsuuntauksilla ei pitäisi mielestäni olla minkäänlaista oikeutta polkea ihmisoikeuksia ja ihmisyyttä. Valitettavasti ne tekevät sitä ajoittain niin paljon kuin niitä sattuu huvittamaan.
Olet, Tonza, varmasti päässyt jo pitkälle eheytymisprosessissasi. Kävin myös pikaisesti lukemassa vertaistukifoorumianne, joka on oivallinen tapa auttaa samassa tilanteessa olevia. Tosi upea juttu, että uhraat vapaa-aikaasi tuikituntemattomien auttamiseen!
Moni käsitys sai vahvistuksen käytyäni sivustolla, mm. tuo sosiaalisen verkoston rajoittaminen. Muistan lapsuudestani jt-kavereita, jotka tuskin saivat leikkiä meidän muiden pihan lasten kanssa. Heille ei koskaan saanut mennä, ja vain yksi kolmesta koskaan kävi meillä (ehkä kerran). Heitä myös pahoinpideltiin kotona, enkä nyt tarkoita mitään tukkapöllyä (mikä sekin on kiellettyä), vaan remmillä vedeltiin, liikuntatunneilla nähtiin jäljet.
Olen sanoinkuvaamattoman pahoillani siitä uskonnollisesta kontrollista ja suoranaisesta vainosta, jota olet joutunut kokemaan! Toivon mukaan en ikinä itse tai oman uskonnollisen yhteisöni nimissä syyllisty sellaiseen.
Tonzalle:
>>Uskonsuuntauksilla ei pitäisi mielestäni olla minkäänlaista oikeutta polkea ihmisoikeuksia ja ihmisyyttä.>>
Olen täsmälleen samaa mieltä! Senhän pitäisi olla isestäänselvyys! Todellisuus vain näyttäisi olevan ”tarua ihmeellisempi”. Seurakuntayhteisön pitäisi olla paikka, missä rikkinäinen ihminen eheytyy ja kokee olevansa arvokas ilman suorituspaineita.
Huomaan itsessäni sen piirteen, että kun pitäisi vakavoitua puhumaan kunnon asiaa, se ei olekaan niin helppoa! En toisin sanoen tahdo löytää sanoja, kun ihmettelen ihmisten Vt-seuran taholta saamaa kohtelua. Voi vain toivoa, että tuollainen ihmisarvoa loukkaava käytäntö loppuu eikä yleisty. ”Ihminen on ihmiselle susi” – sanonta ei liene aivan tuulesta temmattu.
Tonzalle:
Mitä ”ruotuun” laittamiseen tulee, esimerkiksi lainsäädäntöteitse, ei siitä taitaisi olla kovinkaan suurta hyötyä. Otan esimerkin asevelvollissuudesta. Uskonnollisen vakaumuksen vuoksi kieltäytyminen aseellisesta palveluksesta on ollut jo kauan mahdollista. Jolloinka vaihto-ehdoiksi jäänee aseeton/siviilipalvelus.
Tiedän tapauksen, joka varsinaisesti ei ollut Jehovan todistaja, mutta oli tässä kysymyksessä omaksunut heidän ideologiansa, ollen siitä syystä totaalikieltäytyjä. Istui toisin sanoen määrätyn ajan vankilassa vakaumuksensa vuoksi, mieluummin kuin alistui mihinkään lain edellyttämistä palvelusmuodoista.
Jos lain totettamisen valvomiseen ei sovelleta ”Dirty Harry” – otteita, en usko sen onnistuvan. Mainitut otteetkin tehoaisivat vain niihin, jotka pelkäävät marttyyrikuolemaa, mutta entäs sitten fanaatikot?
Esimerkki on kärjistetty, mutta maailma alkaa olla pullollaan räikeitä esimerkkejä siitä, mitä fanaattinen kiihko saa aikaan! Eiköhän itsensä räjäyttäminen, ainakin jos siinä ohessa kuolee muita, ole jo kaikissa yhteiskunnissa laissa kielletty!
Luulenpa (toivon sitä), että mitä tulee nyt esille nousseiden, ihmisarvoloukkausten kaltaisten asioiden kitkemiseeen, paras ruotuun laittaja saattaa olla tämän kaltaisen julkisuuden lisääntyminen.
Joten voimia ja kaikkea hyvää, jatka tuota työtä. Olet mielestäni todella hyvällä asialla, joka pitäisi kuuluttaa toreilla!
Olet oikeassa, yhteisöjen ruotuun laittaminen on haasteellista. Askel oikeaan olisi mielestäni säätää laki siitä ettei uskonyhteisöt saa säätää minkäänlaisia ohjeita tai vaatimuksia jäsenilleen, jotka ovat ristiriidassa ihmisoikeuksien kanssa, ja joiden mukaan jäsenten tulee kohdella yhteisön entisiä jäseniä epäinhimillisesti. Luonnollisesti lain rikkomisesta voitaisiin uskonyhteisölle jakaa laissa määrätty sanktio.
Tuo olisi lääke yhtisöjen harjoittamaan ”hengelliseen väkivaltaan”. Kokonaan toinen asia on yksittäisten jäsenten valitsemat toimintamallit. Niille ei voine tehdä mitään. Kenenkään ei ole pakko morjenstella ketään, eikä siitä voida säätää mitään lakia. Tätä esimerkiksi vt-seura käyttää joissain opinkappaleissa hyväkseen. Verensiirtokiellosta on kehkeytymässä yhä enemmän ”omantunnon asia”, vaikka verensiirron ottaminen tulkittiin vähän aikaa sitten omatoimiseksi eroamiseksi lahkosta. Muutos juontuu lahkon syntymaan kalliiseen ja yleiseen tapaan päästä hyvinkin herkästi oikeussaleihin vastaamaan edesottamuksistaan. Kun sälyttää kaiken jäsentensä henkilökohtaisiksi ratkisuiksi, niin pääsee vähemmillä oikeustaisteluilla. Eipä tuossa mitään, ihan jees, mutta kun käytännössä mikään ei ole muuttunut. Jehovantodistajia kuolee edelleenkin veri-itsemurhiin siinä missä aikaisemminkin, eivätkä asenteet ko. hoitomuotoa kohtaan ole muuttuneet ratkaisevasti mihinkään suuntaan. En voi olla vetämättä johtopäätöstä, ettei moni muukaan muodollinen muutos yhteisöjen toimintamalleissa toisi muutosta parempaan. Ainakaan lyhyellä aikavälillä.
Yhtä kaikki, nykyinen tilanne, jossa tietyt uskonyhteisöt ovat kuin valtioita valtioiden sisällä, joilla on ihan omat lakinsa, on väärin.
Fanaattisuudellekaan ei voi kautta linjan mitään. Sitä tulee olemaan niin kauan kun ihminen maan päällä tallustelee. Joku aina jossain kuvittelee olevansa oikeammalla asialla kuin toinen, ja haluaa osoittaa sen keinolla millä hyvänsä. Ja ihan vain ennakoiden seuraavaa kommenttiasi tähän, niin fanaattinen uskonnollisuus on tässä(kin) suhteessa ihan eri sfääreissä, kuin vaikkapa fanaattinen ateismi. Jälkimmäisen johdosta me emme lue, katsele ja kuule lähes päivittäin jossain päin maailmaa pistetyn ihmisiä kylmäksi, tavalla tai toisella. Mutta totta on tietenkin sekin ettei fanaattinen ateismikaan ole se paras ratkaisu.
>>paras ruotuun laittaja saattaa olla tämän kaltaisen julkisuuden lisääntyminen.
Näin se on nähty. Jehovantodistajia ajatellen duunia vaikeuttaa se, että vt-seura on demonisoinut kaiken mitä entiset jehovantodistajat tekevät. Jehovantodistajat eivät saisi missään nimessä lukea luopiokirjallisuutta, ja sama suhtautuminen pätee kaikkeen entisten jehovantodistajien toimintaan. Jehovantodistajalle se on aivan tajuttoman korkean kynnyksen takana avata entisten jehovantodistajien keskustelupalstaa. Useimmat eivät edes ajattele tehdä sitä. Muistan kun itse, jo eronneena jehovantodistajana, uskaltauduin ensimmäisiä kertoja ko. palstoille. Olo oli kuin maanpetturilla pelkästä sivun avaamisesta. Myöhemmin ahaa-elämys siitä, miksi nuo sivut ovat ehdottoman kiellettyjä jäseniltä oli aika vaikuttava. Ne luhistavat lahkon luoman illuusion hyvin tehokkaasti.
Kävin pientä kirjeenvaihtoa reipas vuosi sitten erään lapsuudentutun kanssa, joka oli samassa seurakunnassa kun olimme natiaisia, ja hän tiivisti edellä mainitun aika hyvin: ”Viime viikon sunnuntaina annoin itselleni luvan kirjoittaa nettiin jehovan todistajat ja sinä saman iltapäivänä uskoni korttitalo romahti.”
Informaation rajoittaminen onkin lahkoille elintärkeä keino pitää jäsenensä oman illuusion kourissa. Vapaa informaatio ja keskustelu mitätöisi lahkon merkityksen Jumalan viestintäkanavana, joksi se on itsensä jäsentensä edessä korottanut.
Loppukevennyksenä vt-seuran suhtautuminen jäsentensä mahdolliseen kriittisyyteen, ja omaan asemaan Jumalan ja ihmisten välillä:
”Älkäämme koskaan kyseenalaistako sanoin tai teoin Jehovan nykyään käyttämää viestintäkanavaa (4. Moos. 16:1-3).” (Vartiotorni 15. marraskuuta 2009, s. 14)
Laitoinpa Ramille ja TaLePanille sähköpostilla aihetta sivuavan, uunituoreen pro gradu -tutkielman, jonka otsikko on ”Hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä”.
Tonzalle:
Kiitos tutkielmasta! Luen varmasti joka sanan, kunhan ehdin!
Tonzalle:
Tulipa lukaistua kun lupasin. Hyvä tutkielma, ei niin kovin mairitteleva yhdenkään lahkon kannalta. Eniten negatiivisessa mielessä kunnostautuneita näyttää olevan Jehovat ja Vanhoillis-Lestadiolaiset. Tarpeellinen aihe esille otettavaksi!
Tonzalle:
>>Ja ihan vain ennakoiden seuraavaa kommenttiasi>>
Päätin yllättää :-D! Kun arvioin tämän kaltaisen julkisuuden olevan paras ruotuun laittamiskeino, en varsinaisesti uskonutkaan, että vielä Vt -seurassa olevat sitä uskaltaisivat lukea. Tarkoitin lähinnä jukisuuden mukanaan tuomaa (mahdollista) ulkoapäin tulevaa painetta asioiden korjaamiseksi, ja ihan kaikissa ryhmittymissä!
>>Kun arvioin tämän kaltaisen julkisuuden olevan paras ruotuun laittamiskeino, en varsinaisesti uskonutkaan, että vielä Vt -seurassa olevat sitä uskaltaisivat lukea. Tarkoitin lähinnä jukisuuden mukanaan tuomaa (mahdollista) ulkoapäin tulevaa painetta asioiden korjaamiseksi, ja ihan kaikissa ryhmittymissä!
Kyllä, julkisuudella on tuollainenkin vaikuttamisen mahdollisuus. Ja varmasti tuo on jo jollakin tasolla tuloksia tuonutkin. Löyhästi aiheeseen liittyen, vt-seura oli vuosia YK:n alajärjestön jäsen, vaikka kirjallisuudessaan se piti YK:aa Ilmestyskirjan petona. Jäsenyys YK:ssa tuotiin julki vuonna 1991 entisten jehovantodistajien toimesta, ja vain päiviä myöhemmin vt-seura erosi YK:sta. Silti asiasta ei tänäkään päivänä tiedä valtaosa jehovantodistajista, ei edes seurakuntien vanhimmat. Tuossa tapauksessa julkisuus siis toi muutoksen, vaikka se ei rivijäsenen elämään tuossa tapauksessa vaikuttanutkaan.
Julkisuus on väkevä ase, kyllä. 🙂
Asiallista keskustelua. Kommentoin lähemmin, kun pääsen täältä kertausharjoituksesta pois…
Ilkikurinen puoleni liittoutui näppäinsormeni kanssa, ja ne pyrkivät yksissä tuumin aikaansaamaan tänne väittelyn! Joten olin pakotettu antamaan niille ”ruotuunpalauttamisnäpäytyksen”, koska juuri nythän täällä vallitsee suloisen henkevä ilmapiiri. Nauttikaamme siitä edes hetkisen! 😀
[…] vähän yli vuosi sitten käynnistämäämme uuteen seurakuntaan. Ensimmäistä asiaa olen kuvannut aiemminkin, mutta tulipahan vain asia uudelleen mieleen, kun keskustelin asiasta tuttavani kanssa. […]