Vierasblogissa kirjoittavat vierailevat kirjoittajat. Tarkoituksenani on aina silloin tällöin pyytää eri henkilöitä kirjoittamaan ajatuksiaan joko ihan vapaasti tai johonkin muuhun aiheeseen liittyen. Vierasblogien kirjoittamisen aloittaa Tapani Lehtola. (Rami Lehtola, Korpialttari)
Seurakuntakasvu Suomen Siionissa – Mitä se on?
”Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset.” (Luuk. 16:8)
Ilkikurinen puoleni haluaisi sanoa, että no sehän on sitä, että seurakuntien lukumäärä Suomessa kasvaa. Mutta sen sijaan seurakuntien jäsenmäärä ei, vaan pikemminkin pienenee!
Olen tässä asiassa enemmän kuin mielelläni väärässä, mutta pelottavan toden tuntuiselta tämänkaltainen visio näyttäisi. Mitkä mahtaisivat olla syitä nurinkuriseen kasvuun?
Mieleeni tulee muutamia käytössä olleita ja edelleen käytössä olevia metodeja:
”Tule sellaisena kuin olet” -metodi
Hämäävä käsite, joka käytännössä tarkoittaa: Me teemme sinusta sellaisen kuin me haluamme, ennen kuin sinut voidaan liittää seurakuntaan.
”Lukkimetodi”
Perustuu ajatukseen, jossa ollaan ikään kuin hämähäkki verkon perällä, odottamassa saalin tarttumista verkkoon ajatuksella: pakkohan sen joskus on onnistua! Erittäin käytännöllinen ja minimaalisesti vaivannäköä aiheuttava keino. Soveltuu myös kadonneiden ja niskuroivien lampaiden ruotuun palauttamiseen ajatuksella: kyllä routa porsaan kotiin ajaa. Usein ja pitkään käytössä ollut metodi. Tulokset eivät ehkä mairittele, kätevä keino kuitenkin.
”Meillä ei ole sellainen tapa” -metodi
Tehokas tapa keskustelun, ja mahdollisten vastaväitteiden tukahduttamiseksi. Paljon käytetty.
”Silmäterämetodi”
Myös erittäin tehokas keskustelun tukahduttaja. Soveltuu erityisen hyvin ”meillä ei ole sellainen tapa” metodin kanssa yhdessä. Sillä kuka nyt haluaisi tai uskaltaisi koskea Jumalan silmäterään!
”Täällä ei ole pakko olla” -metodi
Myöskin pitkään käytössä ollut ja johdon vaivoja säästävä keino. Koska mukana-olo perustuu vapaaehtoisuutteen, ei johdon tarvitse vaivautua ”kadonneiden” etsimiseen. Erittäin suosittu.
”Tämä on Perkeleestä” -metodi
Ylivoimaisesti pisimpään ja eniten käytössä ollut. Käytettävyydelle voi vain mielikuvitus, tai sen puute asettaa rajoituksia.
Vuorollaan ovat muun muassa polkupyörä, radio ja televisio olleet tulilinjalla, muutamia mainitakseni. Viimeisimpiä lienevät värivalot, trussit ja savukoneet.
Mutta nämähän ovat niitä koeteltuja ja hyviksi havaittuja metodeja, joten niissä se syy ei ainakaan voi olla?!
Tapani Lehtola
Korpialttari 
Ainakin näin äkkiseltään tuntuisi, että olen näitä kaikkia näitä metodeja nähnyt käytettävän jossakin elämäni vaiheessa ja jossakin seurakunnassa. En siis välttämättä edes täällä kotipaikkakunnallani.
Muistan erään ”täällä ei ole pakko olla” -metodin käyttäjän nimenomaan vedonneen tuohon vapaaehtoisuuteen kadonneiden kohdalla. Aivan esimerkkisi mukaan. Jeesuksen opetusta hyvästä paimenesta on vain aavistuksen työläs siihen metodiin soveltaa?
Ramin muistan sinun äkkiseltään käyttäneen itse näitä kaikkia metodeja.. Leikki leikkinä 😛
Hyvää settiä Tapani!
Mä kyllä voisin… 😀 Mä yleensä silti käytän omaa ”Arkkipiiskametodiani”. Siinä pyritään omaan asemaan vedoten ja kunnioitusta vaatien piiskaamaan ihmiset vastustuskyvyttömiksi. Alan olla aika hyvä…
No. Leikki tosiaan leikkinä.
Hassun tutulta tuntuu tuo vierasbloggaaja. 😉
Tunnen vastustamatonta halua lisätä vielä ”vaikeneminen on kultaa” -metodin, josta voi juontaa ajatuksen seurakunnista varsinaisina kultakaivoksina! 😀
Isoja veneitä on vaikea ohjata matalissa vesissä, siksi pienet veneet valtaavat rannikot.
Itselläni on käsitys että ihmisistä tulee entistä enemmän lyhytjännitteisiä, itsenäisiä, ja itsellisiä, joten kirkkoveneitä tulee jatkuvasti lisää.
Toisekseen ihmiset hakevat hengellisen ravintonsa kioski periaatteella. Eli sieltä mistä tuntuu hyvältä ja karvaat palat jätetään roskiin.
Tässä on, Matkaaja, paljon totta mukana. Toisaalta minua on aina karvastellut se ajatus, että se joka hakee ravintonsa muualta on jotenkin vain kevytaterioiden perässä.
On jotenkin röyhkeää ajatella, että ankeat puheet ovat jotenkin hengellisiä ja hyvät puheet pinnallisia. Luulen, että monet yksinkertaisesti valitsevat tilaisuuksia puhujan osaamisen perusteella puheen sisällön sijaan. Eli en usko, että puheet ovat aiheeltaan liian vaikeita vaan että ne puhutaan joskus niin huonosti, että ravintoa ei jää kuulijalle nimeksikään.
Luulen, että kovaaksin tekstiä ollaan valmiita kuulemaan, jos puhe on muuten johdonmukainen ja selkeästi jäsennelty. En laittaisi kaikkea siis pelkän lyhytjänteisyyden piikkiin.
>>Isoja veneitä on vaikea ohjata matalissa vesissä>>
Tuostapa tuli mieleeni ajatus, että matala väylä saattaa joissakin tapauksissa olla ainoa asia joka estää täydellisen haaksirikon!
Tarkoitan sitä, että laiva on jo aikaa sitten salakavalasti juuttunut pohjamutaan, eikä kukaan ole kertonut että ”keisarilla ei ole vaatteita.” Eli laiva ei liiku minnekään, vaan istuu pohjassa kiinni? Kun ei ole useiden metrien vuorovesivaihtelua, ei totuuskaan paljastu. Nimittäin, että merikelpoisuus on aikaa sitten mennyt, eikä aluksella ole mitään asiaa syville vesille jos mielii välttää uppoamisen. Kenties merikortit ovat vanhentuneita, eivätkä kerro, että maannousu on tehnyt väylästä kulkukelvottoman. Tietojen päivittäminen taas ei kiinnosta, koska ”näin on aina ennenkin tehty.”
[…] Vierasblogi: Tapani Lehtola […]