Suomalaisen journalismin lippulaiva, Helsingin Sanomat, kertoi maanantain 26.4. numerossaan joukkoälyn yleistymisestä. Kielipoliisi on suomentanut englanninkielisen crowdsourcing-termin muotoon joukkoistaminen, joten siihen on perusbloggaajankin tyytyminen. Joukkoistamisen esimerkkinä on mielenkiintoisessa jutussa t-paitayhtiö Threadless, jonka ideana on käyttää tavallisia ihmisiä t-paitojensa kuosien suunnitteluun. Kuka tahansa voi siis suunnitella kuosin, joka sitten julkaistaan firman nettisivuilla. Eniten ääniä saanet kuosit laitetaan tuotantoon ja suunnittelijat saavat palkkion.
Oma mielenkiintoni asiaan liittyy toiseen samansuuntaiseen ajatukseen. Gary Hamel esitti taannoin ajatuksen ”Avoimen lähdekoodin saarnasta”. Ajatus oli, että pastori laittaisi saarnansa nähtäville ennen kuin se on puhuttu, jolloin ihmiset voisivat kommentoida puhetta etukäteen. Idea ei niinkään ollut saada saarnoista hiottua pois kaikkea epämukavaa, vaan tarjota puheisiin osuvia ja valaisevia esimerkkejä ihmisten eletystä elämästä. Eli jos pastori haluaisi puhua rukouksesta, niin ihmiset voisivat esittää sekä kysymyksiä rukouksesta että esimerkkejä rukousvastauksista jo etukäteen. Kenties puhe osuisi paremmin kohdalleen ja esimerkit toisivat ihan uutta ulottuvuutta puheeseen.
Garyn avoimen lähdekoodin saarna on siis juuri tuota joukkoistamista. Mitä muita tapoja seurakunnalla voisi olla joukkoistaa toimintaansa? Voisiko lauluja valita vähän laajemmalla osaamisella, kun kaikki saisivat vaikuttaa valittaviin lauluihin? Voisiko tapahtumakalenteria, puhujavierailuja tai vaikkapa avustuskohteita alistaa joukon äänivallan alle? Mitä etuja voisi joukkoistamisella olla seurakunnassa? Mitä haittaa siitä voisi olla?
Korpialttari 
… mutta ajattelepa VANHINTA, joka on juuri saanut kammiossaan otsa kurtussa puserrettua voimakkaasti tulikivenkatkuisen ja ankarasti syyllistävän palopuheen!
Ja sitten pitäisi alistaa tuo hengentuote kaikenlaisten maallistuneiden ja ymmärtämättömien rivikristittyjen riepoteltavaksi. Sen sijaan, että sen saisi julistaa puhujapöntöstä AINOANA ja ehdottomana TOTUUTENA!
EI, EI, EI ja vielä kerran EI!!!
Vai miten se oli? 🙂
Vakavasti puhuen etuna voisi olla vaikkapa suurempi kiinnostus kokouksiin osallistumisessa. Pitäisi päästä kuulemaan, onko tekemäni ehdotus tullut huomioiduksi.
Eli aktiivisuuden lisääntyminen.
Mitään kovin huonoa ei äkkiä tule mieleen, ellei sellaiseksi lueta lisääntynyttä vaivanäköä puheen valmistelijalle. Voi näet joutua muokkaamaan useamman kerran.
Mä luulen, että jatkossa tullaan näkemään tuollaista joukkoistamista aavistuksen enemmän. Kaiken kaikkiaan se on vain yksi monista työkaluista, joita seurakunnissa voitaisiin käyttää. Edelleen luulen, että useimmat seurakunnat eivät osaa tai halua kokeilla mitään uutta työkalua.
Luulen, että kaiken uuden opettelussa pätee sama perusperiaate: Ensimmäiset askeleet ovat kaikkein vaikeimpia. Samasta syystä ei joku halua vaihtaa uuteen Windowsiin tai Windowsista Linuxiin tai Macciin: Ei jaksa opetella uutta, kun vanhan osaa niin hyvin. Jos työn tekisi, voisi usein huomata, että tämähän on puolta parempi tehdä näin.
Seurakunnillakin on monia eri työkaluja käytössä, mutta vanhoilla teeseillä edetään liian usein.
Mitä tulee aktiivisuuden lisäämiseen, se on avain kaikkeen. Sen saavuttaminen on mahdollista käsittääkseni vain opetuslapseuttamalla, mikä on kaanaankielinen nimitys mentoroinnille, joka taas tarkoittaa vain henkilökohtaista ohjausta. Eli vain yksi henkil kerrallaan on opetettava jokainen aktivoitumaan omalta kohdaltaan.