Maanantain Helsingin Sanomia lukiessani törmäsin kahteen uutiseen, joissa molemmissa kerrottiin oikeistopuolueiden noususta todellisiksi politiikan tekijöiksi. Ensimmäisessä jutussa kerrottiin Englannin tilanteesta, jossa äärioikeistolainen BNP puolue yrittää edetä suoranaisen muukalaisvihan tai ainakin maahanmuuttovastaisuuden turvin kohti valta-asemaa. Toinen, pienempi juttu kertoi Unkarin oikeiston saaneen jättipotin sunnuntaisissa parlamenttivaaleissa. Maltillisen oikeistopuolueen ohella menestyjiin lasketaan äärioikeistolainen Jobbik-puolue, jonka kaartilaiset marssivat kuvassa. Jobbik-puolue on vahvasti muukalaisvastainen ja samalla juutalaisvastainen. Itse asissa Englannin ja Unkarin oikeistopuolueiden suosion nousu kertoo osaltaan siitä, että maahanmuuttopolitiikka on aina vain keskeisempi osa arkipäivän politiikkaa ja yhä useampi ihminen miettii omaa kantaansa ja suhtautumistaan maahanmuuttajiin.
Minä kerron heti alkuun, että minulla ei ole tähänkään tilanteeseen ratkaisua. On vain monia kysymyksiä. Luulen, että yksi perusongelma on kuitenkin se, että maahanmuuttajat on helppo niputtaa yhteen ryhmään, vaikka maahanmuuttajiin sisältyy erilaisen kulttuuritaustan ja tilanteen omaavia ihmisiä. Oman kaupunkini suurimman maahanmuuttajaryhmän taitavat muodostaa vietnamilaiset. He ovat ahkeria ihmisiä. Oman subjektiivisen näkemykseni perusteella vietnamilaiset ovat sulautuneet hienosti osaksi suomalaista kulttuuria ja monen pietarsaarelaisen suosikkiravintola taitaa olla joku aasialaista ruokaa tarjoilevista vaihtoehdoista. Tästä huolimatta tiedän vanhempia, jotka eivät halua laittaa lapsiaan samaan kouluun heidän kanssaan. (Pietarsaaressa maahanmuuttajia on pääosin laitettu aluksi ruotsinkielisiin kouluihin osin kielipoliittisista syistä.) Toisaalta hiljattain avatun vastaanottokeskuksen jäljiltä on kaupungissa melko paljon sellaisia päämäärättömänä maleksivia nuorten miesten porukoita, jotka varmasti ainakin jonkin verran huolestuttavat etenkin vanhempaa väestöä. Onko se vain turhaa ennakkoluuloa?
Hankalaa on sekin, että joidenkin maahanmuuttajien taustalla on se ymmärrys, että nainen ei ole arvokas eikä ansaitse koulutusta. Ottamatta kantaa kyseisen ajatuksen etiikkaan on kai selvää, että hankaluuksiin joudutaan silloin kun tuon kyseisen ideologian kannattaja joutuu suomalaiseen kouluun, jossa tilastollisesti enemmistö opettajista on naisia. Mikä on prioriteetti? Onko maahanmuuttajan sijoittaminen luokkaan integroinnin nimissä tärkeämpää kuin suomalaislasten opetuksen tason takaaminen? Onko opettajan työnä opettaa lapsia vai paimentaa kielitaidotonta maahanmuuttajaa? Kun kaupungilla riehutaan, onko syynä rasistisen suomalaisen provosointi? Onko vaalea suomalaiskaunotar sekoittanut ulkomaalaisten ystäviemme pään vai onko heidän tapansa puhutella naisia vain normaali käytäntö heidän omassa kulttuurissaan? Tuleeko maahanmuuttajien olla ”maassa maan tavalla” vai onko suomalaisten kunnioitettava heidän kulttuuriaan ja oltava ”vähän avarakatseisempia, pliis”? Onko työttömyyden ja rahattomuuden loukku ajanut nuoret miehet purkamaan turhautumistaan rähinöintiin? Joidenkin maahanmuuttajien lähtömaassa on on melko raju lainsäädäntö esimerkiksi varkauksien suhteen. Kokevatko nämä maahanmuuttajat suomalaisen lainsäädännön järkevänä, maltillisena ja kunnioitettavana vai onko se heille naurettava, heikko ja hyväksikäytettävä? Onko ratkaisu työn tarjoaminen maahanmuuttajille vai avun tarjoaminen sinne, mistä ovat lähteneet? Voitko tarjota työtä täysin kielitaidottomalle ihmiselle vai haluatko tarjota sitä ensin suomalaiselle? Onko se oikein?
On totta, että aivan liian usein maahanmuuttokeskustelua leimaa yhtäältä suoranainen rasismi ja typeryys ja toisaalta melkoinen naiviuus ja hyväuskoisuus. Joku huolehtii rahasta ja maahanmuuttajille maksetuista sosiaalietuuksista, toinen murehtii perheiden yhdistämisestä tai siitä, ettei joku tuo mukanaan kymmentä äitiä ja kahdeksaa isää helpon rahan perässä Suomeen. Kuinka helppoa se raha oikein on? Ja mitä me teemme kansakuntana, jonka syntyvyys ei riitä pitkällä tähtäimellä ylläpitämään suomalaista kansaa? Kuinka moni pakenee ihan aitoa tuskaa ja vainoa ja kuinka moni on vain elintasopakolainen? Minä en tiedä, tiedätkö sinä?
Ps. Minä en ole maahanmuuttovastainen. Tunnen muutamia aivan upeita maahanmuuttajia ja toivon, että muutamat suomalaisetkin ottaisivat heistä oppia. Silti myönnän, että joskus ihmettelen, että mihin tämä kaikki oikein lopulta johtaa. Seuraako tästä äärioikeiston valtaannousu vai näenkö vain mörköjä kaikkialla?
Pss. Olen ensimmäisenä valmis myöntämään, etten tiedä oikeastaan mitään koko asiasta. Kerro ihmeessä, jos olen jotenkin ymmärtänyt jonkin asian väärin. Odotan mielenkiinnolla ajatuksiasi.
Näihin nyt otan kantaa:
###Onko maahanmuuttajan sijoittaminen luokkaan integroinnin nimissä tärkeämpää kuin suomalaislasten opetuksen tason takaaminen? Onko opettajan työnä opettaa lapsia vai paimentaa kielitaidotonta maahanmuuttajaa?###
Suomessa on oppivelvollisuus alle 17-vuotiaille. Siispä kaikki alle 7-17-vuotiaat käyvät peruskoulua, elleivät he ole kotiopetuksessa. Myös maahanmuuttajat.
Opetuksen laadun takaaminen suomalaisille oppilaille ei minun (opettajan) näkökulmasta ole homma eikä mikään. Opetussuunnitelman mukaista opetusta on tarjottava, ja sitä tarjotaan. Ongelma ei ole se, että maahanmuuttajien läsnäolo luokassa laskisi olennaisesti suomalaisten (siis syntyperäisten) oppimismahdollisuuksia, vaan maahanmuuttajilla (tai maahanmuuttajataustaisilla, kotikielenä muuta kuin suomea puhuvilla) on erittäin paljon huonommat mahdollisuudet selvitä normiluokassa. He putoavat kärryiltä heti kättelyssä, ellei suomen kielen taito ole huippuluokkaa. Ts. menen itse opiskelemaan somaliaksi vaikkapa fotosynteesin, josta en ole ikinä ennen kuullut. En ole myöskään kuullut mistään peruskäsitteistä, kuten hapesta tai hiilidioksidista, jotka liittyvät fotosynteesiin.
Maahanmuuttajille on olemassa omia ryhmiä koulussa, mutta koska heidän halutaan oppivan kieltä luonnollisessa ympäristössä, heidät integroidaan tavallisiin luokkiin heti, kun kielitaito sen suinkin sallii. Tästä seuraa em. ongelmia. Jos taas maahanmuuttajat ovat jatkuvasti vain keskenään samassa (kieli)ryhmässä, he eivät koskaan saa käytännön mahdollisuuksia harjoitella kieltä, ellei heillä sitten ole suomalaisia kavereita, mikä on harvinaista.
Tätä noidankehää purkamaan on kehitelty ajatus tavallisiin ryhmiin niveltävästä opetuksesta. Niveltävässä ryhmässä maahanmuuttajat ovat vielä keskenään, mutta heitä opettavat aineenopettajat mukauttaen kielen ja oppiaineen tason ryhmän vaatimusten mukaisiksi. Tällöin he saavat korkeatasoista opetusta omalla tasollaan, eikä heitä ole hylätty tavallisiin ryhmiin peräpenkkiin ihmettelemään, mistä opettaja oikein puhuu. Niveltävistä ryhmistä siirrytään käsittääkseni vähitellen normaaliryhmiin. Omassa koulussani ei vielä ole niveltävää opetusta, mutta ensi lukuvuonna sitä tulee olemaan, sillä maahanmuutto on Pietarsaaressakin fakta, johon on reagoitava.
Toisen kotimaisen opettajana minua joskus harmittaa se, etten saa opettaa maahanmuuttajia, koska heidät on vapautettu ruotsin opiskelusta. Vapautus on kuitenkin mielestäni inhimillinen teko 🙂
>>Vapautus on kuitenkin mielestäni inhimillinen teko>>
Detta måste vara ett faktum!!? 🙂
[…] aiemmin kirjoittanut jonkin verran ajatuksiani maahanmuutosta. En koe tarvetta muuttaa mitään siitä, mitä kirjoitin tuolloin, yli kolme vuotta sitten. Olen […]