Kun saksalaiset olivat vuoden 1941 lopulla Moskovan porteilla, oli ”Lopullinen ratkaisu (Die Endlösung)” jo käynnissä. Lopullinen ratkaisu oli vastaus ”juutalaiskysymykseen (Judenfrage)”. Suurten aluevalloitusten mukana ilmeni tarve saada myös lisää poliisijoukkoja idässä valloitetuille alueille. Sotilailla on sotilaiden tehtävät ja poliiseilla poliisien tehtävät.
Yli 60 000 itään lähetetyn poliisin joukossa saapui itäiseen puolaan kesällä 1942 muuan viidensadan hengen joukko. Tämän Hampurista tulleiden poliisien komentajana oli muuan Trapp-niminen majuri. Poliisissa palvelivat yleensä hieman vanhemmat, ehkä 30-40 vuotiaat miehet, joilla useimmilla oli vaimo ja lapsia. Nämä 500 miestä saapuivat pieneen puolalaiseen kylään nimeltä Józefów. Kylässä asui 1600 juutalaista.
Eräänä aamuna majuri Trapp kertoi poliiseille heidän tehtävänsä. Jokaisen oli haettava asella uhaten yksi juutalainen ja vietävä hänet metsään, jossa poliisien tuli ampua hakemansa henkilö. Ennen liikkeelle lähtöä ryhmän lääkäri vielä opetti, että mihin piti ampua, että työ kävisi tehokkaasti. Majuri Trapp kertoi syynkin tappamiseen. Nuo Józefówin juutalaiset olivat kuulemma suoraan syynä liittoutuneiden pommituksiin, jotka kohdistuivat Hampuriin. Britit pommittivat Hampuria yöllä ja jenkit päivällä ja miehet tiesivät sen. Trapp sanoi miehilleen: ”Jos joku ei halua olla mukana tässä, niin nyt on aika laskea aseet.” Viisitoista miestä kieltäytyi. Heitä ei rankaistu mitenkään. Loput lähtivät työhön.
Nämä miehet olivat tavallisia miehiä. Heillä oli omia lapsia. Kun eräältä heistä kysyttiin sodan jälkeen: ”Miksi sinä ammuit lapsia? Sinullahan on omiakin lapsia!” Mies vastasi: ”Kun kaveri ampui vieressä heidän vanhempansa, ei lapsiakaan voinut henkiin jättää.” Sodan jälkeen löytyi elossa vielä 214 tämän ryhmän jäsentä. Jokainen myönsi ampuneensa juutalaisia. Vain kaksi tuomittiin rikoksistaan.
Nämä miehet – 485 poliisia – tappoivat vuoden 1942 loppuun mennessä yli 38 000 juutalaista. He olivat tavallisia miehiä.
Korpialttari 
miksi ????
Jaa-a. Hyvä kysymys. Kai siinä täytyy olla mukana jonkinlaista ryhmäsuggestiota, jonka ansiosta ihminen saadaan tekemään kaikenlaista.
Eräs syy on taas uskonnollisuus, vaikka sitä ei ymmärrettävästi pääsyynä haluta nähdäkään. No, ehkä se ei sitä ollut, mutta merkittävä osa sillä oli. Siksi tähän kohtaan on hyvä heittää erään tutkimuksen tulos, joka kertoo karua kieltään siitä mitä ennakkoasetelmia uskonnollisuus voi (<- huomaa, en esitä asiaa ehdottomana, Ville saa muuten hepulit 😉 ) saada ihmisessä aikaan.
"Richard Dawkins kertoo kirjassaan Jumalharha [9] tutkimuksesta, jossa israelilaiset lapset lukivat, kuinka Raamatun kertomuksessa israelilaiset Joosuan johdolla hyökkäsivät Jerikoon ja tappoivat kaikki kaupungin asukkaat. Yli 65 prosenttia hyväksyi kansanmurhan ja perusteli sitä uskonnollisilla syillä (Jumala käski tehdä niin, uhrit elivät juutalaisille luvatulla maalla ja niin edelleen). 26 % ei hyväksynyt murhaamista ja perusteli tätä muilla syillä: esimerkiksi eläimet, jotka tapettiin kaikkien ihmisten mukana, olisi pitänyt jättää sotasaaliiksi. Toinen oppilas totesi samaa omaisuudesta. Kolmas totesi että arabit ovat epäpuhtaita, joten epäpuhtaalle maalle meneminen tekee epäpuhtaaksi ja langettaa saman kirouksen israelilaisten päälle.
Sama teksti esitettiin uudelleen, mutta nimet muutettiin kiinalaisiksi ja 3000 vuotta vanhaksi tapahtumaksi. Tällöin vain seitsemän prosenttia hyväksyi kansanmurhan, mutta jopa 75 ei hyväksynyt sitä.[10]"
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonnollinen_v%C3%A4kivalta
Niin. Kukaan ei ole sanonut, etteikö uskonnolla ole osuutta moniin ajatuksiin ja tekoihin, joita ihmiset tekevät. Kirjoitat muun muassa:
”Eräs syy on taas uskonnollisuus, vaikka sitä ei ymmärrettävästi pääsyynä haluta nähdäkään. No, ehkä se ei sitä ollut, mutta merkittävä osa sillä oli.”
Tässä tapauksessa on enemmänkin kyse sinun halustasi nähdä asiassa enemmän uskonnollisuutta kuin siinä onkaan. Esittämälläsi tilastolla ei ole mitään yhteyttä minun esittämäni faktan kanssa. Missään ei esiinny todisteita uskonnollisesta tai edes tavallisesta suggestiossa 500 Orpon miehen kohdalla. Itse asiassa tässä syyllistyt itse uskonnottoman ennakkoasenteisiin, joista vihjaat meille.
Voin edelleen vakuuttaa sinulle, että kenenkään asiaa tutkineen mielestä uskontoa ei voida mitenkään sanoa pääsyyksi tai edes merkittäväksi tekijäksi juuri Hitlerin kohdalla. Häntä on sentään analysoitu kenties enemmän kuin ketään toista lähihistorian henkilöä.
Eli ole mitä mieltä tahansa uskonnosta, mutta älä esiiny objektiivisena ja asiantuntevana miehenä ilman ennakkoluuluoja, sillä sellainen et sinäkään ole.
Mitä tulee tuohon Dawkinsin siteeraamaan tilastoon, niin se selittää osaltaa sitä kritiikkiä, mitä Dawkinsia kohtaan on osoitettu myös toisten ateistien taholta. Israelilaiset lukevat Raamatusta aivan yhtä paljon oman kansansa historiaa kuin he etsivät sieltä uskoa. Toisekseen lapset eivät ole ihan otollisin kohde, kun tutkitaan teologisia käsityksiä. Voit hienosti saada tilastoja, jonka mukaan x% suomalaisista lapsista uskoo joulupukkiin. Se, mitä he ovat valmiina aikuisena tekemään sen tiedon pohjalta on sitten toinen juttu.
Aivan samalla tavalla saisit varmuudella eri tuloksen, jos kertoisit vaikkapa Raatteen tien tapahtumista. Suomalaiset reagoivat suomalaiseen historiaan taatusti myönteisemmin kuin vaikkapa kiinalaiseen. Se mikä meistä näyttää sankarilliselta puolustustaistelulta saattaa toisesta näyttää kylmäveriseltä lahtaamiselta.
On kiistaton fakta, että juuri Israelin kohdalla historia ja uskonto sekoittuvat. Dawkinsin kaltaisen älykkään miehen pitäisi silti osata paremmin valita esimerkkinsä, sillä tuo tilasto ei ole hyvä.
Totean, että en silti ole Dawkinsiin tutustunut, enkä häneen muuten voi ottaa kantaa. Edeleenkään kyse ei ole ateistisen maailmankatsomuksen taistelusta typeriä fundamentalisteja vastaan, vaan jostakin paljon tavallisemmasta.
>>Mitä tulee tuohon Dawkinsin siteeraamaan tilastoon, niin se selittää osaltaa sitä kritiikkiä, mitä Dawkinsia kohtaan on osoitettu myös toisten ateistien taholta.
Joka on?
>>Toisekseen lapset eivät ole ihan otollisin kohde, kun tutkitaan teologisia käsityksiä. Voit hienosti saada tilastoja, jonka mukaan x% suomalaisista lapsista uskoo joulupukkiin.
Vaan nuo lapset eivät enää aikuisina usko joulupukkiin, jolloin vertaus ontuu. Jumalaan, raamattuun ja Israelin erikoisasemaan tilaston lapset hyvin todennäköisesti kuitenkin uskovat myös aikuisina.
Siinä mielessä lapset ovat mitä otollisin kohde tällaisille tutkimuksille, että hehän ovat kirja, jonka vanhempansa ovat kirjoittaneet. Lasten vastauksissa ei ole politikointia, vaan asenteet ja aatteet juuri sellaisina, kuin ne on lapsiin syötetty. No tällainen tutkimus olisi tietenkin mielenkiintoinen toteuttaa myös muualla kuin Israelissa. En kuitenkaan usko, että esmes Jenkkilästä saataisiin sen lohdullisempia tuloksia.
>>Edeleenkään kyse ei ole ateistisen maailmankatsomuksen taistelusta typeriä fundamentalisteja vastaan, vaan jostakin paljon tavallisemmasta.
Onkin kyllä mielenkiintoista, miksi tällaiseen järjettömyyteen ryhdyttiin, vaikka siitä kieltäytymisestä ei seurannut minkäänlaisia sanktioita (ainakaan niin että siitä olisi tietoa kenelläkään). Ja että vain muutamat pystyivät kieltäytymään tuosta.
Asiaa sivuten mieleen pälkähti seuraava tutkimus, joka tietyllä tavalla sivuaa aihetta nykypäivänä. Yllättävän harva tässäkin kieltäytyi vahingoittamasta kanssakilpailijoitaan. En tiedä onko kyse missään määrin samasta efektistä, kuin kertomuksessasi ”Tavallisesta miehestä”, mutta en toisaalta voi olla ajattelematta että ainakin osittain näin on. Ihminen osaa näköjään olla aika eläin melko pieninkin motivaattorein. Niin ja tässä ei ainakaan ole kyse uskonnollisuudesta. 😉 Toisaalta manipuloinnista kylläkin, jonka toteuttamistapoja lienee, sanotaanko, riittävästi.
”Ranskassa on noussut kohu tv-visailusta, jossa testataan, miten pitkälle kilpailijat ovat valmiita vahingoittamaan toisia ihmisiä, uutistoimisto AFP kertoo. Visailussa kilpailijoiden pitää antaa sähköiskuja vastakilpailijalleen, kunnes tämä anelee armoa ja lopulta kuukahtaa kuolleen näköisenä maahan.
Todellisuudessa ”Kuoleman peli” onkin psykologinen koe, jossa tutkitaan käskyjen noudattamista ja television vaikutusta. Vastaavantyyppisiä kokeita on tehty aiemminkin, ja visailu poiki vertauksia natsi-Saksaan.
Kokeesta dokumentin tehnyt Christophe Nick kertoo yllättyneensä siitä, että peräti 81 prosenttia ihmisistä oli valmiita noudattamaan sokeasti visailujuontajan ohjeita.
Kokeessa vapaaehtoiset luulivat osallistuvansa tv-visailuun. Sähköiskut saanut ihminen oli näyttelijä, mutta studioyleisökin luuli katselevansa todellisia tapahtumia. 80 vapaaehtoisesta ylivoimaisesti suurin osa oli valmis menemään ”loppuun asti” eli kunnes sähköiskut saanut henkilö näytti kuolevan. Koeryhmästä 16 henkeä lopetti pelin kesken.
Yksi kilpailijoista meni mukaan kidutukseen, vaikka hänen isovanhempansa olivat juutalaisina joutuneet natsien vainoamiksi toisen maailmansodan aikaan.
Nyt tehty koe on samantyyppinen kuin kuuluisa Milgramin koe, joka järjestettiin Yalen yliopistossa 1960-luvulla. Tarkoitus oli yrittää selvittää, miksi ihmiset tekivät julmia tekoja esimerkiksi keskitysleireillä.
Tuore koe on herättänyt arvostelua. Psykologi Jacques Semelin sanoo, että kilpailijoita manipuloitiin liikaa alusta lähtien.”
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/87583-raaka-tv-visailu-olikin-testi-tulos-yllatti
En itse ole kiinnostunut sinänsä kommentoimaan enempää Dawkinsin ajatuksia, sillä hän ei edusta kiinnostukseni kohdetta. Googlella löydät varmasti Dawkins -krittistä materiaalia ja paljon roskan seassa on ihan päteviäkin aineksia.
Myönnän, että joulupukkiesimerkki ei ollut hyvä. Kuitenkin tuotakin tutkimusta ajateltaessa on otettava huomioon sellaisetkin yksityiskohdat kuin Israelin tilanne vuonna 1966 tai 1973. Wikipedia ei anna tarkkaa tietoa, että kummasta tutkimuksesta tieto on napattu. Lähestyvä kuuden päivän sota tai Yom Kippur sota ovat omiaan värittämään lasten ajatuksia myös kansallismielisillä ajatuksilla.
Tuo kertomasi koe on kyllä tosiaan mielenkiintoinen. Olen kuullut vähän samanlaisesta kouluprojektista, jossa luokka loi oman identiteetin ja omat uniformut ja säännöt. Kokeilu oli pakko lopettaa, koska se sai niin totalitaarisia piirteitä. En valitettvasti muista tarkemmin tuota tapausta, mutta se sopisi hyvin tuohon kuvaan, minkä Ranskan tapaus esittää.
>>Tässä tapauksessa on enemmänkin kyse sinun halustasi nähdä asiassa enemmän uskonnollisuutta kuin siinä onkaan.
Tai sitten tällä kertaa kyse oli vain kevyestä provosoinnista.
>>Voin edelleen vakuuttaa sinulle, että kenenkään asiaa tutkineen mielestä uskontoa ei voida mitenkään sanoa pääsyyksi tai edes merkittäväksi tekijäksi juuri Hitlerin kohdalla.
Niin, arvoitukseksi jää mitä olisi tapahtunut, vai olisiko tapahtunut mitään, mikäli Hitler olisi itse ollut juutalainen tai jotain ihan muuta kuin oli: kristitty ja katolinen ajassa ja paikassa, jolle juutalaisviha oli ominaista, eikä vähiten katolisen kirkon vaikutuksesta. Kaikilla tapahtumilla on perimmäiset syynsä, juurensa, jotka vaikuttvat jollain tasolla myöhempiin tapahtumiin. Voimme vain kuvitella millainen mies Hitleristä olisi tullut jos hän olisi syntynyt perheeseen, jossa olisi kannatettu jonkinasteista sekulaaria humanismia, vahvojen uskonnollisten perinteiden sijaan.
>>Eli ole mitä mieltä tahansa uskonnosta, mutta älä esiiny objektiivisena ja asiantuntevana miehenä ilman ennakkoluuluoja, sillä sellainen et sinäkään ole.
En toki voi väittää, etteivätkö kehnot kokemukseni uskonnollisuudesta olisi vaikuttamassa mielipiteisiini, tai kirjoitteluuni uskonnollisuudesta, mutta kyllä se objektiivisuus silti tavoitteena on. Toisaalta mielestäni objektiivista ei olisi myöskään sivuuttaa uskonnollisia negatiivisia ilmiöitä, jotka ovat kiistattomia.
On tietenkin niinkin, että tällaisilla areenoilla menee helposti puurot ja vellit siinäkin mielessä sekaisin, että kun itse kirjoitan pääsääntöisesti uskonnollisuudesta ja sen vaikutuksesta yleismaailmallisesti, niin joku toinen saattaa peilata aihetta lähinnä omasta lähtökohdastaan, joka ei ole niin lohduton kuin aihe kautta linjan saattaa olla. Siinä ikään kuin katsotaan kolmiota (kah, sopii kielikuvana uskonnollisuuteen ainakin kolminaisuuden kautta 😉 )kahdelta suunnalta, jossa toinen taho näkee kolmion terävän kärjen, ja toinen sen tasaisemman pinnan. Samaa kolmiota siinä silti tiiraillaan.
Vaikka blogi onkin sinun, niin olisin toivonut keskusteluiden pitäytyvän henkilöön käymiseltä. Se kun kuitenkin on ehkäpä heikoin keino viedä keskustelua eteenpäin, mitä löytää saattaa.
Tarkoitukseni ei ollut käydä henkilökohtaisuuksiin, vaan osoittaa, että meistä ei kumpikaan liene asioissa puolueeton. Ehkäpä toivon sinun mainitsevan, että saattaa olla mahdollista, että lisäät taustasi vuoksi uskontoa sinne, missä sitä ei ole ollut? Ellet sitten vain provosoinut… (kevyesti)
Olen ensimmäisenä valmis myöntämään, että uskonnon nimissä on tehty ja tehdään paljon väärää. Sitä en voi milloinkaan kiistää. Toisaalta olen lukenut silminnäkijäkertomuksia ja keskustellut sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat uhranneet koko elämänsä tiettyjen alueiden tutkimiselle. Esimerkit vaikkapa Ruandasta kertovat, että siellä tapetut miljoona kuolonuhria ovat puhtaasti etnisten ja vieläpä keksittyjen etnisten erojen tulosta. Eivät siis uskonnon uhreja.
On olemassa IRA:n terroristeja, jotka sanovat, että uskonnolla ei ollut mitään tekemeistä taistelussa, jota sanotaan protestanttien ja katolisten väliseksi. On Islamisteja, joita Islam ei kiinnosta pätkääkään. Tarkoitukseni on osoittaa, että juuri Hitlerin tapauksessa uskontoa ei kannata laittaa pääsyyksi.
Tarkoitukseni ei silti ollut loukata. Sitä pyydän anteeksi.
>>Ehkäpä toivon sinun mainitsevan, että saattaa olla mahdollista, että lisäät taustasi vuoksi uskontoa sinne, missä sitä ei ole ollut? Ellet sitten vain provosoinut… (kevyesti)
No koska uskonnottomuus(kaan) ei tee ihmisestä erehtyväisyydessään sen autuaampaa, niin onhan tuon mahdollisuus myönnettävä, tottakai. Ja pieni provosointi saa joskus keskusteluun potkua. 😉 Kohtuudella sitäkin tietenkin. 🙂
Provosointi on kaiken keskustelun suola 😉
Jatketaan joskus uudella aiheella ja uudella innolla…