Yksi kuolema on tragedia. Miljoona kuolemaa on tilasto – Josef Stalin
Sain kunnian ja etuoikeuden osallistua kristittyjen johtajien seminaariin Yad Vashemissa, Israelin holokaustimuseossa ja koulutuskeskuksessa. Olen käynyt paikalla monta kertaa, mutta vasta nyt tarjoutui ensimmäinen tilaisuus opiskella asiaa vähän pitemmän aikaa.
Tiesin jo tänne tullessani, että minulle on todennäköisesti tarjolla enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Haluan tarjota sinulle edes osan niistä kysymyksistä, joita mieleeni nousee näiden päivien aikana.
Yad Vashem keskittyy tutkimaan ja muistamaan erityisesti juutalaisten kärsimyksiä. Yad Vashemissa toimivat ihmiset tiedostavat silti, että moni muukin ihminen kärsi toisen maailmansodan aikana. Lähteestä riippuen 40-60 miljoonaa ihmistä kuoli tuolloin. Pelkästään Neuvostoliitossa arvioidaan kuolleen 20-30 miljoonaa ihmistä. Sodan aikana kuoli 3,8 miljoonaa neuvostoliittolaista sotavankia ja 200000 saksalaista vammautunutta ja kehitysvammaista tapettiin, ettei arjalainen rotu köyhtyisi. Romaneja, jehovantodistajia, toisinajattelijoita ja poliittisia vastustajia murhattiin läjäpäin.
Kysymyksiä tulvii mieleen niin, että päätä kivistää. Mikä tekee jostakusta uhrin? Miksi juuri hän joutuu kärsimään? Miksi joku toinen selviää? Mistä halu jatkaa elämää? Jos lääkkeitä ja ruokaa on vain vähän, kuka päättää kenelle ne jaetaan ja miksi? Miksi joku voidaan tappaa vain sen tähden, että hän on syntynyt väärään heimoon tai kylään tai uskontoon? Mitä minä tekisin vastaavassa tilanteessa?
Toisaalta on pakko pohtia, että miksi jostakusta tulee syyllinen järjestelmälliseen murhaan? Kuka oikein on vastuussa? Miksi saksalaiset ryhtyivät työhön? Miksi puolalaiset, romanialaiset, unkarilaiset tai ukrainalaiset päättivät myös hankkiutua eroon juutalaisista? Miksi puolalaisen kylän asukkaat tappoivat 1600 juutalaista, vaikka saksalaiset eivät olleet edes pysähtyneet kylään, vaan menneet ohi? Miksi 500 saksalaisesta poliisista vain 15 kieltäytyi tappamasta juutalaisia, kun siihen annettiin mahdollisuus? Kuinka voi olla mahdollista, että tavallinen ihminen voi pitää oikeana ihmisten tappamista polttamalla, ampumalla, kaasuttamalla tai näännyttämällä?
Lopuksi on pakko laittaa asia omalle kohdalleen. Mitä minä olisin tehnyt? Olisinko katsonut sivusta? Olisinko vetänyt verhot ikkunan eteen, etten näkisi kadulla marssivia ihmisiä? Mitä jos olisin nähnyt ystäväni, naapurini marssivan kohti leiriä? Olisinko auttanut? Olisinko ilmiantanut piilossa olevan? Olisinko osallistunut raakuuksiin? Olisinko henkeni kaupalle yrittänyt pelastaa edes jonkun? Miksi joskus pappi käänsi katseensa kun prostituoitu auttoi? Miksi saarnaaja ummisti silmänsä kun rikollinen tarjosi apuaan? Näenkö minä? Kuulenko minä? Toiminko minä?
Eiväthän ne tapahtumat enää koskaan uusiudu? Olemmehan me oppineet jotakin historiasta? Olemmehan?
Korpialttari 
Toinen maailmansota on kyllä länsimaiden historian kauheimpia muistoja ja kyseenalaistaa vastoin kaikkia teorioita ihmisen oman kyvyn terveeseen ja tasapainoiseen etiikkaan. Se on vielä kaiken lisäksi niin lähellä meitä.
Itse Yad Vashemissa käviessäni pysähdyin miettimään nimenomaan saksalaisten SS-miesten näkökulmaa. Nämä ihmiset opetettiin jo kotikasvatuksesta ja päiväkodista asti siihen, että juutalaiset eivät ole ihmisiä ja että heillä ei ole oikeutta elää tasaveroisina kansalaisina muiden kanssa länsimaissa. Suurin osa ei koskaan tavannut yhtään juutalaista, mutta oppi tuntemaan heistä hyvin vääristyneen kuvan eristyksessä omissa ylimistöperheissään.
Miten hyvin tässä käytettiinkin hyväksi ihmisen taipumusta muodostaa käsityksiä ja ennakkoluuloja toisista edes tuntematta heitä. Tuskin olisin itse tuossa tilanteessa osannut ajatella tämän vakiintuneen ajattelutavan ulkopuolelle. Olisinko itsekin mieluummin painanut liipaisimesta kuin rikkonut tavallisia rajoja, ja tutustunut ihmiseen ihmisenä?
Ja miten me länsimaalaiset olemmekaan unohtaneet nämä asiat. Maahanmuttajat ja seksuaalisten vähemmistöjen edustajat nähdään edelleen toisarvoisina kansalaisina. Ensimmäiset askeleet kohti polttouunia on otettu. Nyt jos koskaan olisi hyvä oppia historiasta ja muistaa, mitä kristillinen rakkaus todella on.
Teet hienoa työtä Rami ICEJ:ssä ja muutenkin. Paljon tsemppiä ja siunausta sinne Yerushalaimiin! 🙂
Kiitos kannustuksesta. SS-miesten rooli on tosiaan yksi koko kuvion kummallisuuksista. Tänään kuulin jälleen Karl Kretschmeristä, miehestä joka kirjoittaa kotiin vaimolleen juutalaisten tappamisesta näin: ”Paremminkin se on heikkoutta kuolleiden ihmisten näyn edessä; paras tapa päästä siitä ylitse on tehdä sitä mahdollisimman usein. Siten siitä tulee tapa.” Mies lopettaa kirjeensä toivottaen lapsille terveisiä isiltä. Isillä vain oli vähän outo työ.
Auschwitzissä oli 23 saksalaista tohtoria ja Wannseen konferenssissakin tohtoritason mieheiä oli paikalla 8. Saksa oli tuohon aikaan maailman johtava maa Nobel-palkittujen määrässä. Koko touhun laittaminen vain tyhmien touhuksi ontuu. Pelottavaa onkin, että älykkäät ja koulutetut ihmisetkin päätyivät moiseen ratkaisuun.
Haluaisin uskoa että ihmiskunta on oppinut menneistä järjettömyyksistä sen verran, ettei vastaavaa raakuutta enää toteutettaisi – varsinkaan samassa laajuudessa.
Kuitenkin niin kauan kuin mainitsemasi raakuuksien syyt, tai keppihevoset on olemassa, niin kauan on olemassa myös se uhka että ihminen pääsee kollektiivisessa idiotismissaan entisten saavutustensa tasolle. Näin ollen, ja valitettavasti, nuokin saavutukset on myös ylitettävissä.
Ihminen saavuttaa rahan ja vallan himossaan uskomattoman vastenmielisiä saavutuksia, mutta vieläkin valitettavampiin suorituksiin ihminen pääsee kun mukaan sotketaan erilaisia uskonnollisia ilmiöitä. Rahan ja vallan aiheuttamat epäinhimillisyydet voidaan perustella edes jollain konkreettisella hyödyllä tai edulla (mikä ei tietenkään tee epäinhimillisyyksistä sen hyväksyttävämpiä), mutta uskonnollisissa vastaavissa asia saa uskomattoman järjettömät mittasuhteet. Tapetaan ihmisiä esimerkiksi – kuten mainitsit – ihan vain sen perusteella, missä kylässä, tai mihin porukkaan, ihminen sattuu syntymään. Vihaakin osataan tuntea käsittämättömissä mittasuhteissa ilman että ihmisiin vihan takana oltaisiin edes millään tavalla tutustuttu. Mikään muu ilmiö ei saa tällaista mielettömyyttä aikaan kuin uskonnolliset ilmiöt. Ilmiö on tuttu myös raamatusta.
Uskonnottomana en usko yliluonnolliseen, mutta uskonnollisuudesta kumpuavien epäinhimillisyyksien johdosta täytyy kyllä uskoa niin kutsutusti aliluonnolliseen. Termi voisi tarkoittaa sitä että ihminen toteuttaa asioita jotka aiheuttavat käsittämättömän määrän tuskaa, ilman että tuskan aiheuttamiseen olisi mitään järjellistä syytä. Näin toimiessaan ihminen tietyllä tavalla alittaa luonnolliset rajansa. Edes eläimet eivät alennu niin alas.
Mutta kuten todettua, toivon mukaan maailmanlaajuiset järjettömyydet ovat tältä osin takana päin. Toive on kuitenkin todennäköisesti ylimitoitettu, ellei ihminen päätä porukalla ettei se enää kategorisoi ihmisiä aatteellisten tai rodullisten määreiden mukaan. Ja taas pukkaa ylimitoitettua toivetta… 😀
Vaikka en kanssasi ajattelekaan samalla tavalla kaikesta, olen kyllä samaa mieltä siitä, että uskonnon nimessä on tehty melkein kaikki mahdolliset raakuudet. Samoin toki politiikan, tai uskonnon ja politiikan sekoituksen nimissä. Minä en oikein usko, että me ihmisinä opimme historiasta.
Tuoreempia esimerkkejä edustanevat balkanin hirmuteot ja Ruandan kansanmurha. Sudanin tai monen muun Afrikan maan hirmuteot tai monessa paikasso rehottava rasismi ja muukalaisvihamielisyys.
Ei kai sitä silti voi lopettaa toivomasta, että ihminen muuttuisi. Niin kauan kuin on toivoa, on elämää ja päinvastoin.
Tonzalle:
Tässä taas vanha vainooja 😉
>>Uskonnottomana en usko yliluonnolliseen, >>
Muistat varmaan, kun aikaisemmin kysyin: Mihin uskoit, ollessasi uskonnottomana uskossa?
Nyt herää kysymys, oliko hän johon tuolloin uskoit, yliluonnollista laatua? Jos oli, mitä tapahtui, että sinusta tuli niin totaalisesti yliluonnolliseen uskomaton?
>>Tässä taas vanha vainooja
Ei vainooja missään mielessä, vaan erinomainen keskustelukumppani. 🙂
>>Muistat varmaan, kun aikaisemmin kysyin: Mihin uskoit, ollessasi uskonnottomana uskossa?
Toki.
>>Nyt herää kysymys, oliko hän johon tuolloin uskoit, yliluonnollista laatua? Jos oli, mitä tapahtui, että sinusta tuli niin totaalisesti yliluonnolliseen uskomaton?
Oli toki yliluonnollista laatua. Ehkä voit verrata tapausta siihen kun itse huomasit, ettei Joulupukkia ollutkaan olemassa. Kyse on hyvin vaikuttavasta havahtumisesta, ja toisaalta jälkeenpäin ajateltuna hyvin luonnollisesta reaktiosta olemassaolevat realiteetit huomioon ottaen.
Tähän Tonzan ja TaLePanin keskusteluun ei uskalla sekaantua. Voi joutua loputtoman ruletin pyörteisiin… 😉
Sekaan(nu) vain! Loputonta rulettia tämä on jo muutenkin. 🙂
>> Mikään muu ilmiö ei saa tällaista mielettömyyttä aikaan kuin uskonnolliset ilmiöt.
Toki saa! Marxismi, kommunismi, natsi-ideologia, nationalismi, radikaali ”tieteellinen” tutkimus, muukalaispelko, rasismi yms. Kyllä ihminen aina pahoille teoilleen jostain oikeutuksen löytää. Ei siihen uskontoakaan tarvitse.
Niin. Hitlerinkään juutalaisviha ei ollut uskonnollinen vaan ideologinen. Rotu-opillinen enemmän kuin kristillinen. Hitler toki sitten sotki mukaan loistavasti kristinuskon pimeiden vuosien juutalaisvastaista opetusta…
>>Niin. Hitlerinkään juutalaisviha ei ollut uskonnollinen vaan ideologinen. Rotu-opillinen enemmän kuin kristillinen.
Haisoo pikkuusen saivartelulta. 😉 Olisiko tätä ideologiaa olemassa ilman kristittyjen ja juutalaisten kissanhännän vetoa? Millä varjolla H olisi pistänyt juutalaisia, tai muita ’vääräoppisia’, teuraaksi ilman uskonnon osuutta asiaan? Mistä rotu-oppi ammennettiin? Juutalaisuus oli Hitlerin mukaan kaiken pahan alku ja juuri. Miksiköhän?
”Hänestä tuli ehtoollisella kävijä ja alttaripoika nuoruudessaan, ja hänet konfirmoitiin ”Kristuksen sotilaaksi” tuossa kirkossa. Sen pahimmat opit jäivät häneen lähtemättömästi. Hänet oli syvästi perehdytetty liturgiaan, johon kuuluivat sanat ”petollinen juutalainen”.”
”Pyrkiessään valtaan, Hitler kirjoitti kirjansa Taisteluni. ”… Olen vakuuttunut siitä, että toimin Luojan edustajana. Torjuessani juutalaiset teen Herran työtä.””
”Olen katolinen kuten ennenkin, ja olen aina oleva.”
http://www.vihrearouva.net/usko/murphy/hitlerinuskonto.html
Tonzalle:
Hei, pientä rajaa! Olet täyttä päätä riistämässä minulta jumaluskoa. Vieläkö aiot viedä uskoni joulupukkiinkin?! 😀
>>Toki saa! Marxismi, kommunismi, natsi-ideologia, nationalismi, radikaali “tieteellinen” tutkimus, muukalaispelko, rasismi yms.
Siinä missä mainitsemasi aatteet ovat olleet aikansa ilmiöitä, eräänlaisia kokeiluja, niin uskonnon nimiin on pistetty ihmistä matalaksi (monessa mielessä) tuhansia vuosia näitä ennen, ja tullaan varmasti pistämään jatkossakin. Uskonto on ihan omissa sfääreissä, mitä tulee epäinhimillisyydellä mässäilyyn.
Muukalaispelko ja rasismi ovat – mikäli raamattuun peilaamme, ja miksi emme peilaisi – hyvin usein myös uskonnollisviritteisiä. Jos meillä ei olisi uskontoja tai muita vahvoja aatteita, meillä olisi vain ihmisiä maantieteellisesti eri paikoista. Näin meillä olisi voitettavana enää vain nationalismi, joka on sekin pahimmillaan melko valitettava ilmiö. Nationalismin epäinhimilliset hedelmät olisi (näin uskallan väittää:) monin kerroin helpommin minimoitavissa ilman uskonnollisviritteistä propagandaa, jota helposti tarjoillaan nationalismin kylkiäisinä.
>>Kyllä ihminen aina pahoille teoilleen jostain oikeutuksen löytää. Ei siihen uskontoakaan tarvitse.
Ei tarvitse ei. Olisi vain niin toivottavaa, että uskontojen rakkaudelliset (?) Jumalat neuvoisivat johtajiaan välillä välttämään konfliktit ja niihin liittyvät turhat epäinhimillisyydet, sen sijaan että niitä [Jumalia] käytetään lähes poikkeuksetta ainoastaan lietsomaan konflikteja. Hedelmät puhuvat puolestaan.
Kirjoituksissasi on Tonza erittäin ongelmallista se, että puhut uskonnosta jonkinlaisena yhtenäisenä ilmiönä. Sen on myös sinun ja vaikkapa Dawkinsin suurin argumentaatiovirhe. Kärjistäen voisi sanoa vastaavana esimerkkinä, että autoissa on huono puoli se, että niissä on paljon tyyppivikoja, vaikka tyyppivikoja olisi vain Opelissa ja Volvossa. Maailman pahuuksia ei voi laittaa minkään uskonnon nimiin tai uskonnon nimiin yleensä. Niissä on aina kietoutuneena paljon eri ilmiöitä ja tekijöitä.
Natsien juutalaisvihaan sekottui esim. voimakas nationalistinen kasvatus, monenlaiset ennakkoluulot, tiettyä ideologiaa tukemaan valjastettu kristinusko, voimakas johtajapersoona, ryhmäpaine yms. Asiat eivät ole niin yksinkertaisesti johdettavissa uskonnon syyksi kuin esität. Sorry vaan 🙂
Matalakirkollisella lähimmäistään rakastavalla ja omahyväisyyttään tukahduttavalla uskonnolla on yhtä vähän tekemistä vallanhimoisen diktaattorin alistavan uskonnon kanssa kuin yöllä ja päivällä. Ilmiöt eivät vain ole niin yksinkertaisia kuin esität.
>>Kärjistäen voisi sanoa vastaavana esimerkkinä, että autoissa on huono puoli se, että niissä on paljon tyyppivikoja, vaikka tyyppivikoja olisi vain Opelissa ja Volvossa.
No, totuushan on se että myös autoissa on kaikissa tyyppivikoja. 😉
Käsittelen uskontoa yleisenä ja yhteisenä ilmiönä, koska sellainen ilmiöhän se on ja se aiheuttaa yhteisiä ongelmia. Vaikuttavampana ongelmia luovana oletuksena se, että minä olen oikeassa uskossa, ja nuo tuolla eivät ole. Tämä piirre on yhtenäistä miltei riippumatta siitä mihin uskon suuntaukseen sattuu kuulumaan. Tai – mikä tärkeintä – ainakin tällaisen oletuksen omaavan uskonsuunnan kannattajat kattavat valtaosan uskovista maailmassa. Jos uskonnoille ei olisi ominaista kategorisoida tai eriarvoistaa ihmisiä, tai jos sellainen olisi hyvin marginaalista, niin ehkäpä uskonnot olisivatkin harmittomia, eikä niitä tarvitsisi kritisoida. Vaan toisin on.
>>Maailman pahuuksia ei voi laittaa minkään uskonnon nimiin tai uskonnon nimiin yleensä. Niissä on aina kietoutuneena paljon eri ilmiöitä ja tekijöitä.
Totta. Maailman pahuuksien taustalla on hyvin paljon eri ilmiöitä ja tekijöitä, mutta mielenkiintoisinta tuossa on ainoastaan se, miksi uskonto on niin monessa pahassa mukana. Olkoonkin että usein vain keppihevosena tai propagandan ja lietsonnan välineenä, mutta niin se vain mukana on. Uskonto on kuin ruuti erilaisten epäinhimillisyyksien ja pahuuksien aseissa. Jos et muuten saa ihmistä vihaamaan ja tappamaan naapuria, niin sotke asiaan uskonto ja Jumalan tahto, ja johan alkaa tapahtumaan.
>>Asiat eivät ole niin yksinkertaisesti johdettavissa uskonnon syyksi kuin esität. Sorry vaan
Heh, ei mitään. Olisikin mielenkiintoista tietää mitä Hitler olisi käyttänyt rotu-oppinsa keppihevosena jos kristillisiä argumentteja ei olisi ollut olemassa, tai olisiko koko rotu-oppia tarvinnut/voinut toteuttaa. Tässäkin mielestäni rotu-opin aseen ykkösruutina toimii uskonnollisuus.
>>Matalakirkollisella lähimmäistään rakastavalla ja omahyväisyyttään tukahduttavalla uskonnolla on yhtä vähän tekemistä vallanhimoisen diktaattorin alistavan uskonnon kanssa kuin yöllä ja päivällä. Ilmiöt eivät vain ole niin yksinkertaisia kuin esität.
Voipi olla näin. Sitä en kiellä. Toivoisinkin että tällainen uskonnollisuus valtaisi alaa laajemminkin.
>>Hei, pientä rajaa! Olet täyttä päätä riistämässä minulta jumaluskoa. Vieläkö aiot viedä uskoni joulupukkiinkin?!
Heh, jommasta kummasta on nyt luovuttava. Valinta on vapaa. Vitsi vitsi. 😉
Tonzalle:
>>Juutalaisuus oli Hitlerin mukaan kaiken pahan alku ja juuri. Miksiköhän?>>
Hyvä kysymys! Mistäköhän Hitler oli ”uskonsa” ammentanut?
Eiköhän hän -jos oikein muistan- ollut perustamassa tuhatvuotista valtakuntaa? Muistuttaa pahasti jonkin sortin matkimista, eikö totta?
Mutta veikkaan että isäntä, joka oli matkimisen takana, oli jotain aivan muuta kuin raamatun Jumala.
Huh huh. Ei tästä kerkiä koneen ääreltä minnekään, kun kaverit jo pommittaa tekstiä ruudun täyteen.
Kun nyt kerran täällä Yad Vashemissa, maailman johtavassa holokaustin tutkimuskeskusessa olen, kerron jotakin ajatuksia:
Kyllä. Hitler käytti ehdottoman varmasti uskonnollista tekstiä kuvatessaan syitä juutalaisten kataluuteen. Kyllä. Hitler ammensi ehdottoman varmasti kirkon historiasta kirkko-isien ja pappien opetuksia löytääkseen todisteita ja perusteita juutalaisvihalleen. Kyllä. Kirkoissa on opetettu vuosisatojen aja juutalaisvastaista opetusta.
Ei. Joukkotuho ei silti ollut uskonnollinen. Tähän väliin esimerkki. Suomen ja Neuvostoliiton sotaa voisi kuvata kristityn maan kamppailuksi ateistista valloittajaa vastaan. Voisi käyttää esimerkkinä kuvia kenttäpapeista, jumalanpalveluksista rintamalla ja koti, uskonto, isänmaa -tyyppisiä puheita. Silti sodan leimaaminen uskonnolliseksi olisi väärin. Samoin Hitler käytti kristillistä retoriikkaa, mutta se ei ollut hänen ideologiansa ydin. Tätä olemme nimenomaan kysyneet täällä opettavilta professoreilta ja kaikilla on asiasta selkeä vakaumus.
Hitler puhuu juutalais-bolshevistisesta salaliitosta. Käsitteenä se on yhtä ontuva kuin kansallissosialismi. Juutalaisuus on monoteistinen uskonto, kun bolshevismi tai kommunismi on ateistinen ideologia. Kansallismielisyys yhdistetään puolestaan yleensä oikeistoon ja sosialismi vasemmistoon.
Hitler näki juutalaiset syynä Saksan tappioon ensimmäisessä maailmansodassa. Hän näki (ja kirjoittaa siitä viimeisessä tunnetussa mustiossaan hetki ennen itsemurhaansa) samoin vielä sodan lopussakin. Hän uskoo, että Saksa häviää sodan sen tähden, että juutalaiset kontrolloivat Stalinia ja Rooseveltia…
Eli. Hitlerin käyttämä uskonnollinen retoriikka on tarkoin harkittua, mutta ei syy näille toimille. Jos haluatte oppia lisää, lukekaa kirjoja ja tulkaa tänne. Blogissa ei ihan kaikkea ehdi käsitellä…
Lisään tähän vielä muistiinpanoistani kohdan:
Why was the term Antisemite inveted?
1860-1870 traditional forms of jew hatred had become outdated. It was not ”cool” to be hating jews because of religion. So people changed the name to Antisemite. Today people will not be antisemites, but back then it was politically correct. Instead of hate of religious jews became hate of ethnic, political, national jews.
Eli kyse on nimenomaan siitä, että valistuvassa euroopassa ei uskonto enää näyttele sellaista roolia, että siitä kukaan innostuisi. Juutalaisuus muuttuu uskonnosta etnisyydeksi, politiikaksi ja sionismiksi. Hitlerin mielestä saksalainen yhteyskunta oli saastunut juutalaisten verellä. Kyse on rotu-opista. Yli-ihmisestä, jonka veren puhtaus tulee säilyttää. Nämä ajatukset nousevat sitten ihan muualta kuin uskonnosta. Tarkoitus on siis todistaa, että uskonto ei Hitlerin tapauksessa ole pääasia.
>> Jos haluatte oppia lisää, lukekaa kirjoja ja tulkaa tänne.
Tämä on myös vastaukseni Tonza edelliseen viestiisi 🙂 Aika tarkoitushakuisesti seulot historiaa uskontovastaisen seulan läpi. Kannattaa ehkä tutustua mieluummin historiaan sellaisenaan eikä turhaan yleistellä.
Aloitin tähän settiin vastaamisen heti kun Rami oli sen postannut, painovirhe paholainen vain sotki sen ja pyysin poistamaan.
Nyt kun tätä kirjoittelua on kahlannut läpi niin ajatukseni on sieltä jo tavalla tai toisella tullut muiltakin esiin.
Vanhan sanonnan mukaan historiasta voi oppia sen ettei sitä yleensä opita mitään. Toivoisin monen muun lailla että ihminen olisi näistä -40 luvun tapahtumista jotain ihan oikeasti oppinut, lähi historian tapahtumat esim. balkanilta vaan tahtoo todistaa muuta.
Pikemmin luulen Tonzan tavoin että jos jotain ”oppimista” tapahtuu niin se tapahtuu juuri siinä että tuholuvuissa tulee uusia ja vielä hirvittävämpiä lukuja.