Marraskuun Hesarin mielipidepalstalla oli Pauliina Seppälän kirjoitus ”Suomalaiset ovat epäinhimillisä toljottajia”. Aluksi lainaus itse tekstistä: ”Mies kaatui raitiovaunussa keskelle käytävää oven eteen, eikä päässyt itse ylös. Kukaan ei mennyt auttamaan. Kun itse menin, kesti aikaa saada apua. Sitä riensi antamaan matkalaukkujen kanssa matkustava mies vaunun toisesta päästä – varmaankin turisti. Perushelsinkiläiset vain toljottivat passiivisina. Vaikka kaatunut oli ilmiselvä juoppo, oli epäinhimillistä jättää hänet makaamaan maahan. Aiemmin syksyllä hyppäsin Espoossa bussiin, eikä kuljettaja pystynyt ottamaan kahdenkympin seteliäni vastaan. Bussi seisoi pysäkillä kuljettajan suostumatta jatkamaan matkaa, ennen kuin olin ostanut lipun. Penkit täyttyivät taas toljottajista. Kysyin heiltä, voisiko joku rikkoa kaksikymppisen pienemmäksi. Kukaan ei reagoinut. Paitsi afrikkalaistaustainen mies, joka kaivoi kukkarostaan koko bussimaksun minulle. Kun kiittelin häntä ylitsevuotavasti, hän vain nauroi. Hänelle teko oli itsestään selvä. Muut bussin matkustajat istuivat halvaantuneina ja ilmeisen välinpitämättöminä siitä, pääsenkö kotiin vai en.”
Velipoika tapaa aina joskus sanoa, että ei meitä suomalaisia ole tarkoitettu ihmisten ilmoille. Ollaan parhaimmillamme ihan vain jossakin korpimetsän kätköissä murahtelemassa. Suomalaisen kansanluonteen kehityksen kulta-aika lienee ollut joskus jurakaudella. Sen jälkeen kehitystä ei liene tapahtunut. Eniten minua ei edes ärsytä tai ihmetytä Seppälän kirjoituksessa kuvatut tilanteet vaan se keskustelu, joka seurasi tuota kirjoitusta. Sen verran olen itsekin jo maailmaa kiertänyt, että voin ihan surutta todeta suomalaisten olevan melko idioottia porukkaa. Ja kyllä, olen itsekin suomalainen, joten samassa veneessä ollaan. Kontrasti on vain niin selkeä, kun tulee ulkomailta takaisin Suomeen. Jotenkin suomalaisuuden arkkityyppiä kuvaa hyvin eräskin heimoveljeni, joka epäsiistinä, nousuhumalassa ja itsevarmana astui Tallinnan satamaan ja tokaisi: ”Nyt päästään sikailemaan!”. On se hyvä, että meillä on edes jonkinlaista osaamista maailmalla. Sikailustako Suomen uusi vientivaltti? Pastorina tiedän, että Jumala rakastaa meitä suomalaisiakin. Välillä joudun häneltäkin kysymään: ”Oletko nyt ihan varma?”
Onko meillä toivoa paremmasta? Onko ainoa lääke muutaa pois? Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? Olenko vain ylikriittinen? Mitä hienoa ja upeaa suomalaisuudessa on?
Korpialttari 
Jaahas. Täällä ollaan perus orjan asenteella liikkeellä 🙂
Siis suomalaisuudessahan on vaikka mitä hienoa! Kyllähän se on totta, että täällä ei paljon muista välitetä, mutta on meillä muita hyviä ominaisuuksia. Esimerkiksi rehellisyys, vaikea on löytää pallolta suomalaisia rehellisempää kansaa. Näin niinkun kansakuntana. Ja tämä vaan yhtenä esimerkkinä. Annetaan muiden tuoda oma mielipiteensä esille.
[…] 2, 2010 En ehdi nyt kirjottaa, mutta pistän tän linkin muistiin. Liittyy vähän niinku mun “toimialaan” bloggaajana ja huonona (vai sanoisko […]
Nyt kun luin tuota keskustelua tuon jutun alla, nii on se kyllä todettava, että varsin kylmää tekstiä. Kovia arvoja suomalaisilla kieltämättä. Mutta mielestäni siitä saa suureksi osaksi syyttää hyvin(pahoin)vointivaltiota. En lähtisi kuitenkaan suomalaisia kansakuntana soimaamaan. On täällä paljon hyvääkin porukkaa.
Pertulle sen verran, että oli aamulla vähän huonolla hapella ja teksti sen mukaista ;-D
On totta, että suomalaisuudessa on paljon hyvääkin. En minä kaik kuitenkaan osaisi oikein muuallakaan elää. Rehellisyys ja sellainen sisukas jääräpäisyys ovat ominaisuuksia, joilla pääsee silti johonkin asti. On monta muuta yhteiskuntaa, jotka silti saisivat ottaa Suomesta mallia. Mutta ehkäpä me tosiaan voisimme oppia ottamaan toisemme huomioon…
No vähän tuo huono happi ehkä paistaa läpi ;). Mutta ite aattelisin asian niin, että on turha ottaa yhtä huonoa asiaa suomalaisista ja verrata sitä muihin, vaan täytyis katsoa aina kokonaisuutta. Ja siinä itse ainakin näen paljon hyvääkin. Tää oli siis mun pointti.
MÄTÄSPÄÄN MIETTEITÄ
Kahlasin kuin kahlasinkin Ramin yllyttämänä läpi -ÄÄNIÄ TULEN… -artikkelin, jopa sen jälkeiset kommentit lähes 100 prosenttisesti!! JESSS.. Hyvä minä! 😀
Selailin näitä artikkeleita miettien, mikähän olisi sopiva plattformi ja päädyin tähän. Se ei totisesti johdu siitä kokisin kohdanneeni safarilla joukon idiootteja PÄINVASTOIN! Taisi paremminkin yksi idiootti käydä tutustumassa älykköjen sanailuun.
Koska aiemmin naamakirjassa viittasin kiteyttämiseen, yritän tässä itse kohdaltani tehdä sen.
Kristikunta näyttäisi jakautuvan:
1. Niihin jotka USKALTAVAT myöntää raamatusta löytyvän sekä näennäisiä, että todellisiakin ristiriitoja. Mutta eivät koe sen romuttavan raamatun arvovaltaa, pikemmin päinvastoin.
2. Niihin jotka eivät USKALLA peläten sen pudottavan pohjan pois koko raamatun ilmoitukselta.
Karkea jaottelu, mutta kun sanoin kiteyttäväni niin kiteytän.
Koin lohduttavan ahaa-elämyksen, ettei fiksuus automaattisesti karkoita ihmistä pois hengellisistä yhteisöistä.
Senkin totesin, että asioista joilla on TODELLA merkitystä, osapuolet ovat samaa mieltä. Miksi siis kiistellä toisarvoisista?
Toteutuukohan suomalaisten kohdalla, -että he yhtä olisivat- parhaiten kun on jonkinlainen aita välissä?
En tiedä paljon biologiasta, -kuten en paljon mistään muustakaan- mutta ymmärtäisin solujen lisääntyvän jakautumalla?
Olisikohan Jumala näkemässä hyväksi, että Suomen maassa ainoa tapa saada edes jonkinlaista seurakuntakasvua aikaiseksi, on jakauttaminen soluihin?
…jäi tuossa vielä sanomatta että itse kallistun USKALTAJIEN näkemyksen kannalle.
niinkauan kun solut jakautuvat on elämää….
[…] Kirjoitus sivuaa aiempaa kirjoitusta: Suomalainen idiootti. […]
[…] ihmeteltiin, että miksi kukaan ei puutu asiaan. Olenpa itsekin joskus samasta aiheesta kirjoittanut. Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että sellainen aito toisesta välittäminen on katoava […]