”Älä unelmoi pieniä unelmia, sillä niillä ei ole voimaa liikuttaa ihmisten sydämiä” -Johann Wolfgang von Goethe.
Aina joskus elämässä tulee eteen sellainen vuori, joka näyttää sulkevan edessämme olevan tien kokonaan. Vaikka kuinka etsit tunnelia tai kiertotietä, tajuat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, että ainoa vaihtoehto on aloittaa vaivalloinen nousu ylös vuorenrinnettä ja toivoa, että huipulta avautuu taas helpompi kulkureitti. Oman elämäni valintojen, epäonnistumisten ja johdatuksen seurauksena havahduin itsekin oman vuoreni juurelta. Vuosikausia seurakuntakuvioissa toimineena ja lukemattomissa palvelutehtävissä toimineena olen elämässäni syvästi kiintynyt seurakuntaan ja niihin arvoihin, joita se kaikkine heikkouksineenkin edustaa. Uskon Bill Hybelsin tavoin, että ”maailmassa ei ole mitään niin mahtavaa kuin paikallisseurakunta, kun seurakunta toimii oikein”. Toisaalta uskon, kuten Rick Warren sanoo, että kaikenlaisten ihmisten tavoittamiseksi tarvitaan kaikenlaisia seurakuntia. Oma vanha seurakuntani tavoittelee omanlaisiansa ihmisiä omalla tyylillään ja seurakunta on täynnä vilpittömiä ja suloisia ihmisiä. Minä kuitenkin tajusin, että se näky mikä minulla on seurakunnasta, on niin toisenlainen, ettei sen toteuttaminen onnistu ilman rajuja muutoksia. Tajusin myös, ettei ole minun paikkani tehdä niitä muutoksia. Pitkällisen prosessin, rukouksen ja paastonkin avulla sain vihdoinkin selvitettyä itselleni, että ehkäpä on aika perustaa oma seurakunta. On aika perustaa sellainen yhteisö, jossa voimme toteuttaa sitä näkyä, jonka Jumala on meille antanut. Olen huomannut, että valitettavan monissa seurakunnissa kiistellään ylistysmusiikista, -tanssista, toimintatavoista, ajankohdista ja monista aivan mitättömistä asioista. Tänä päivänä uskon vakaasti, että meitä ei ole kutsuttu vuosiakausia kestävään asemasotaan, vaan etenemään rohkeasti sellaisille alueille, joissa ei vielä ole kuljettu. Omat kiistamme meilläkin oli, mutta niitä en halua ruotia.
Joka tapauksessa halusimme antaa työrauhan ihmisille, joiden tapa käsitellä asioita saattaa olla rauhallisempi tai jopa vanhanaikaisempi. Huomaa, ettei rauhallisuudessa tai edes vanhanaikaisuudessa ole mitään väärää. Itse kaipaan kuitenkin jotakin uudempaa ja nykyaikaisempaa. Emme halunneet saada aikaan ristiriitoja loputtomalla jääräpäisyydellämme (joka näkökulmasta riippuen voi olla uskollisuutta ja lujuutta), vaan päätimme väistyä ja toimia toisaalla. Siispä vuoden 2010 alusta olemme toimineet pienessä Vedä Henkeä -seurakunnassa Pietarsaaressa. Seurakuntamme on määrittelyltään ”Kristuskeskeinen, ihmislähtöinen seurakunta”. Rakkauden kaksoiskäskyä lainaten on näkymme ”Rakasta Jumalaa, rakasta ihmistä”. Tämän pienen yhteisön kautta olemme ottamassa ensiaskeleitamme kohti sitä päämäärää, jonka olemme vain unelmissamme saaneet nähdä. Tiedän jo tässä vaiheessa, että kohtaamme niitä, jotka syyttävät, haukkuvat ja vastustavat meitä. Mutta tiedän senkin, että on sellaisiakin, jotka ymmärtävät, tukevat ja arvostavat meitä. Kumpaan joukkoon sinä aiot kuulua?
Liitän tähän myös kirjeen, jonka olen seurakuntamme alkutaipaleella kirjoittanut:
Me unelmoimme yhteisöstä, jossa jokainen on tunnettu, hyväksytty ja jossa jokaisesta välitetään. Me unelmoimme, että jokainen rikkinäinen, väsynyt, stressaantunut, epäonnistunut, murheellinen, katkera, turhautunut tai ahdistunut ihminen voisi kokea Jumalan eheyttävän ja rakastavan voiman. Me unelmoimme yhteisöstä, joka tavoittaa nuoren sukupolven uudella, energisellä, inspiroivalla ja ajanmukaisella tavalla. Haluamme osoittaa ihmisille radikaalin Jeesuksen, joka 2000 vuotta sitten muutti maailman tavallisten ihmisten kautta. Me haluamme olla niitä tavallisia ihmisiä, joiden kautta hän muuttaa maailman tänään.
Korpialttari 
Ei kuullosta kaikista idyllisimmältä tilanteelta, saati sitten kaikista innostavimmalta alulta. Toisaalta tuskin teillä tavoitteena onkaan tässä mitään maailman dynaamisinta kaupunkiseurakuntaa rakentaa. Pieni koti nyt aluksi.
Joka tapauksessa tahdon siunata teidän uutta kotia! Olkoon myös perheenne ja ex-perheenne siunattuja! Toivottavasti työ käynnistyy hyvin ja kumpikin seurakunta saa tuotettua mahdollisimman paljon hedelmää omalla pellollaan.
Jos ikinä eksyn niin koetan tulla käymään 🙂
Harvoin tilanteet idyllisiä, ideaaleja tai innostavia ovatkaan. En usko kuitenkaan, että niitä kannattaa odotellakaan. Tilanne ei ole koskaan täydellinen, joksus on kuitenkin aloitettava. Kiinalainen sananlaskuhan sanoo: ”Pisinkin matka alkaa ensimmäisellä askeleella”
Tervetuloa
Asiallinen julkistuskirjoitus. Asiallista on mielestäni ollut myös seurakunnan perustaminen ruohonjuuritasolla Pietarsaaressa. Ihmissuhteita ei olla rikottu vaan vaalittu, ja Vedä Henkeä – seurakunnassa on alkanut lämminhenkinen ja innostava sekä muita siunaava toiminta. Olen mukana tukemassa.
Kiitos. Kaikki tuki on tarpeen.
siunausta ja kaikkea hyvää uudelle seurakunnallenne. mikäli vain mahdollista haluan tulla kyllä käymään seurakunnassanne.
Tottakai se on mahdollista. Ei tämä mikään sisäpiirijuttu ole. Tiistaina klo 18.00 Wisa Clubilla on seuraava mahdollisuus. Sinne vaan.
Tyylikkäästi suoritettu uuden seurakunnan ”esiintulo.” Hyvä Rami, hyvä me! 😀
Jep, tästä se lähtee. Siunausta ja viisautta kaikille. Matka on alkanut 🙂
Hyvä Rami! Anna palaa!
Herra vastaa rukouksiin siis ihan oikeasti! Hän antaa virvoittavien tuulten virkistää väsyneitä! Halleluja! Unelma on alkanut toteutua.
Voimia, rohkeutta ja rakkautta työväelle.
Kiitos kaikille rohkaisusta ja palautteesta. Mennään eteenpäin.
[…] 2010 Tekijä Rami Lehtola Tulin tuossa taannoin luvanneeksi, että kerron korpialttarilla uuden seurakuntamme kehityksestä, ideoista ja virheistäkin. Tarkoituksenani on tarjota oppimismahdollisuus niille, […]
”Rakasta Jumalaa,rakasta ihmistä”. Tämän srk:n tuoreina jäseninä koemme tulleemme kotiin. Kynnys on matala, sen yli saat astua keskeneräisenäkin. Mitä reppuusi on kertynytkään; suruja, murheita, lahjoja, iloja.. ne jaetaan yhdessä. Auttaminen ja välittäminen on ollut käsinkosketeltavaa.
Eilinen on mennyt, suunta kohti uutta ja katse kohti maisemaa, jonka Jumala on eteemme maalannut.
Kiitos Pirjo ja Kirsi, palautteesta. On aina rohkaisevaa kuulla hyviä ja kannustaviakin mielipiteitä. Mennään tosiaan yhdessä eteenpäin ja katsellaan, mitä Jumala tekeekään meidän elämässämme.
”Luolamiehet” aloitti eilen toimintansa larsmon rantasaunalla. Ensimmäiset tunnit 16-20 meni vesivanhingon haltuun oton ja korjauksen merkeissä. Saunan ikkuna oli jäänyt auki ja kylmä oli hiipinyt tupaan. Vesiputket halki 3:sta kohtaa. Onneksi sulkuventtiilin jälkeen. Vuoto hallintaan ja sauna lämpiämään/kuivumaan. Kuumeinen osien etsintä tuotti tulosta ja 2:n tunnin hikisen uurastuksen jälkeen kolme haljennutta putkenpätkää vaihdettu uusiin ja ehjiin. 20:00 ensimmäiset saunojat lauteille ja heti pian jo kovimmat uimaan hankeen.
Vuoron vaihto ja uudet äijät lauteille. Toinen porukka nautti takkatulen ja kabanossien sulotuoksuista, saunojia odotellen. Loppu ilta menikin hyvin huumorin ja avoimen keskustelun siivittämänä ja 22:00 alkoi ilta olla pulkassa. Osa jäi vielä fiilistelemään myöhempäänkin.
Tästä on hyvä jatkaa.
Ohos. Taisi olla todellinen luolamiesilta. Kiva, että huumori säilyi ja nautittuakin tuli. Takkatulta ja kabanossia tässä kaipaa itse kukin…
Jumala on rakkaus hän joka ei rakasta ei ole nähnyt Jumalaa eikä tunne häntä.”Kun Pyhä Henki astuu meihinja olemme saaneet syntimme anteeksi niin meillä on rakkaus rakastaa ja olla ystävä lähimmäiselle ja rakentaa toinen toistamme sillä rakkaudella on ominaista rarentaa ja auttaa ja olla iloksi ja siunaukseksi. Kun oikein usko pääsee valtaan niin voi vielä rukoilla ja tehdä terveeksi sairas ja vieläpä herättää kuolleista Jeesuksen nimessä,tätä tekee rakkaus ja Jumalan voima meissä siunausta ja kiitos,keijo söödertälje
Kiitos Keijo. Terveisiä sinne lahden toiselle puolelle.
[…] liittyen. Itse olen ollut keskeisessä roolissa vuonna 2009 perustetun Vedä Henkeä -seurakunnan perustamisessa ja Launosen kiinnostus juontaa siis juurensa niihin tapahtumiin. Helluntaiherätyksen toimijat ovat […]