Aina joskus korpialttarillakin synkistellään oikein maailmanlopun tunnelmissa. Tänään on sellainen päivä. Joskus sitä kantaa koko maailman murheita omilla harteillaan. Eipä ole kauaa siitä, kun nuorisopastoreiden seminaarissa joku haastoi meitä kaikkia tekemään osamme koulutyön hyväksi. Siinä sitten yksi nuorisopastoreista melko lailla väsyneenä totesi, ettei vaan repeä joka touhuun, ja käveli ulos.
Samoissa tunnelmissa olen joskus itsekin. Työni puolesta kuulen aika ajoin Islamin uhkasta ja kasvavasta antisemitismistä. Toiset tietävät kertoa EU:n sisäisestä mädännäisyydestä ja joku maalailee kuvia Euroopasta, jossa kristityillä ei ole sijaa. Maahanmuuttajien mukanaan tuomat ongelmat vaativat huomiotani. Iranin ydinaseuhka ja Venäjän mahdolliset suurvaltahaaveet ovat kaikki asioita, joilla minuakin haastetaan toimimaan.
Samaan aikaan pitäisi huolehtia ilmastosta, Aids-ongelmasta, ihmiskaupasta, köyhyydestä ja työttömyydestä. Vettä ja ruokaa ei riitä kaikille, joten on oltava kiitollinen omastaan. Vaatteet pitää käyttää loppuun, kun köyhillä ei ole vaatteita. Muovipulloista ei saa juoda, ettei saastuta. Ruokaa ei saa jättää, kun Afrikassa ei ole ruokaa. Liikaa ei saa syödä, ettei ole lihava länsimaalainen. Aina on hyvä muistaa, että jos kaikki eläisivät niin kuin minä, niin maailma tuhoutuisi, räjähtäisi ja musertuisi rusinaksi. Ja se olisi minun vikani.
Ydinvoimaa ei saa käyttää. Koskia ei saisi padota. Tuulta ei ole ja aurinko ei paista. Puuta ei saa polttaa ja omakotitalossa ei saa asua. Sähköä ei saa käyttää ja öljy on perkeleestä. Muovipussit ovat suurta vääryyttä ja paperipussit muuten vaan ilkeitä. Bioöljy vie viljelymaita ja autolla ajavat vain itse paholaiset.
Joskus vain tuntuu, ettei repeä ihan joka touhuun. Joskus minäkin haluaisin vain kävellä ulos.
Korpialttari 
Asioilla on onneksi aina kaksi tai useampi puolta.
Maailmanvallasta radikaali Islam on kaukana. Sitä ei hirveästi edesauta edes länsimaalaiset suvaitsevaisuutta ja solidaarisuutta osoittavat kaiken kaikkeaan melko pienet eleet. Länsimaalaisia poliittisia järjestelmiä ei noin vaan käännetä pääalelleen. Väkivaltainen vallankumouskaan ei ole mikään helppo juttu. Irani tietää paukahtavansa itekin, jos isottelee liikaa. Ydinuhan alla on eletty jo kauan. Muslimeista suurin osa on edelleen vaarattomia eikä mikään surempi salaliitto heitä kaikkia ohjaa. Yhä vaarattommammiksi he länsimaissa muuttuvatkin.
EU:ssa on paljon hyvää. Sen mahdollisesta presidentistä ei ole antikristukseksi, koska keisari Nero jo aikanaan täytti hyvin sen viran. Kristityillä tulee olemaan aina sijaa Euroopassa: niin konservatiivisemmilla kuin liberaalimmeilla. Maahanmuuttajien mukanaan tuomat ongelmat ovat pieniä verrattuna globalisaation rikkauksiin. Suuri osa Suomeenkin tulevista maahanmuuttajista tuo mukanaan konservatiivista kristillisyyttä. Venäjän suurvallasta haaveileva karhu nukkuu syvää unta. Jos se joskus herää, niin eiköhän sen haaveet jää taas kerran utopiaksi. Saattaa siinä silti tietysti vähän rytistä.
Ilmastoa ei voi enää täysin pelastaa: pienillä ja suurilla askelilla sitä voidaan viedä paremaan suuntaan. Kansainvälisiä suuria ongelmia ei hetkessä muuteta, mutta jokainen voi tehdä pieniä askelia sitä kohti. Kiitollisuus ei koskaan tapa. Muovipullot voi palauttaa ja kerätä mukavan pantin. Kohtuusyöminen ja säännöllinen liikunta pitää mielen virkeänä ja hymyn huulilla. Muovipusseja voi kierrättää omassa käytössä. Pyöräily lyhyillä matkoilla ja autoilu pitkillä on vain järkevää. Energialähteitä etsitään ja keksitään kokoajan lisää.
Emmä tiiä. Pitää vaan housut jalassa ja Jumalan mielessä niin kyllä se siitä.
Jokainen sukupolvihan ajattelee aina elävänsä pahimpia aikoja ja maailmanloppua.
Hyvää synkistelyä all-in-all.
Mietin itse monesti samoja ajatuksia ja lopuksi aina tuntuu, ettei omalla toiminnalla ole suuremmassa mittakaavassa mitään merkitystä. Luonto tuhoutuu ja länsimainen ihminen siinä sivussa.
Yleensä sitä saa kuitenkin itsensä taas kerättyä ja energiansa kohdistettua niihin asioihin joihin voi jopa vaikuttaa. Tähän sopii vanha sitaatti jonka kuulin, ”Jumala antakoon voimia muuttaa asioita, joihin voin vaikuttaa ja malttia olla puuttumatta asioihin, joihin en voi vaikuttaa. Ja viisautta erottaa nämä toisistaan” (hyvin vapaasti lainaten).
Oleellista kaiketi on juuri erottaa ne asiat, joihin voi vaikuttaa.
Kiitos, Perttu. Näinhän se taitaa olla. Enpä minä usein moiseen synkistelyyn syyllisty, mutta kaikella on aikansa. Sain tässä juuri uuden iMacin työkoneeksi. Siinäpä se synkkyys karisee =D
Ja Ville: Tuo on se toinen puoli asiaa =D
Tack. 🙂