Joskus aina kuulee seurakuntapiireissä ajatuksen, että seurakuntalaiva on iso laiva, jolla on pieni peräsin. Tällä halutaan hienovaraisesti kertoa, että muutokset vievät aikaa. Kun joskus nuorena halusin joidenkin asioiden muuttuvan ja päivittyvän, minulle muistettiin aina kertoa seurakuntalaivan pienestä peräsimestä. Muistanpa senkin, että ajatus tuntui minusta melko lailla viisaalta ja siihen ei oikein nuorena osannut mitään sanoa.
Vaikka ajatuksen taustalla onkin varoitus muuttaa asioita liian rajusti, on minua jo pitkään vaivannut se, että samaa hokemaa käytetään tekosyynä paikallaan pysymiselle. Sanoinkin joskus, että jos laivassa on pieni peräsin, ruoria pitää tempoa entistä rajummin ettei törmätä edessä olevaan jäävoreen. Ron Sylvia rohkeni esittää kirjassaan Starting new Churches on Purpose, että useimmissa laivoissa on peräsin jo aikaa sitten ruostunut kokonaan irti ja laivat ovat tuuliajolla.
Jos samaa analogiaa jatkaa, voisi todeta joidenkin seurakuntalaivojen kapteenien olevan unessa, päällystön riidoissa ja miehistönkin pienissä ryhmissään sen mukaan, minne kukin haluaisi laivan etenevän. Osa matkustajista on pudonnut veden varaan, mutta kenelläkään ei riitä aikaa heidän auttamisekseen, saati laivan alkuperäisen pelastustehtävän toteuttamiseen. Hukkuva maailma ansaitsisi parempia laivoja ympärilleen, eikö totta?
Korpialttari 
Vastaa