Korpialttari

Vaikka oikein yrittäisi keksiä ankeamman otsikon blogipostaukselleen, ei siinä kai helpolla onnistuisi. Ankean otsikon taakse kätkeytyy simppeli ajatus. Toisaalta ei simppeliltä mieheltä voi odottaakaan kovin monimutkaisia ajatuksia. Ajatus perspektiivistä sai oikeastaan tuulta purjeisiinsa katsoessani viime aikaiseen tapaani kotonani Star Trekiä. Eräässä episodissa Sarek kertoi ihailleensa poikaansa Spockia sen tähden, että hänellä oli ”ylpeyttä, joka ei taipunut”. Eli Sarek olisi voinut ajatella pojastaan, että tämä oli taipumaton, järkähtämätön, luja, luotettava tai uskollinen. Toisaalta samasta kaverista olisi voinut sanoa, että hän oli siis jääräpää, itsepäinen, paikalleen jämähtänyt, joustamaton tai vaikealuonteinen. Kyse on vain perspektiivistä, näkökulmasta. Siinä missä Sarekin ja Spockin elämä on vain fiktiota, on oma elämäni joskus kuin televisiosarjaa seuraisi. Olenpa minä omalla kohdallani kuullut melkeinpä kaikki nuo samat argumentit luonnehdintana itsestäni. Yhdelle olen nopea ja päättäväinen kun taas joku toinen sanoo minun olevan hätäinen ja joustamaton. Kai siksi on joskus kovin vaikeaa saada ääntään kuuluville. Ei koskaan voi oikein tietää, mistä perspektiivistä kukakin katselee.

Konteksti taas maalautui mieleeni taannoisilla lehtimajanjuhlilla Israelissa. Kuuntelin siinä jossakin vaiheessa isäni kanssa David Pawsonin opetuksia. Jotekin herra Pawson tuli siinä kertoneeksi, kuinka meidän tulisi ottaa mallia tilaisuuksiimme synagogista. Ottamatta kantaa kyseiseen asiaan mitenkään ajattelin, että olisi tärkeää tietää herra Pawsonin tausta eli se konteksti, mistä hänen ajatuksensa nousee. Asiaa voisi kuvailla vaikkapa Raamatun esimerkillä: Paavali kirjoittaa roomalaisille kirjeessään, että ”minä sanon teille jokaiselle, ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii, vaan ajatella kohtuullisesti”. Tätäkin paikkaa on sitten käytetty asiayhteydestään irroitettuna, mutta varmasti joskus oikein, muistuttamaan meitä sopivan nöyrästä asenteesta. Jos nyt siis käytetään tätä paikkaa muiden tavoin kehoituksena nöyryyteen, on tärkeää tietää, mikä on Paavalin kirjoituksen konteksti. Jos esimerkiksi Paavalilla on mielessään joku kovinkin itseriittoinen mies, voi olla, että häntä on hyvä vähän laskea maanpinnalle. Jos taas samaa paikkaa käytetään jo valmiiksi vaatimattomalle kaverille, seuraus voi olla tuhoisa. Joku on joskus sanonutkin, että jos sama kirje olisi Paavalin kirje suomalaisille, hän olisi sanonut: ”ettei kenenkään tule ajatella itsestään VÄHEMPÄÄ kuin sopii…” Ehkäpä ymmärrät mitä haen? Joskus siis tunnettu saarnamies sanoo vaikkapa seurakuntamusiikista, että se on liian pinnallista. Pastorilla saattaa olla mielessään kovinkin pinnallinen musiikki. Perinteisen seurakunnan kaveri siteeraa epäröimättä kuulua saarnamiestä tässä asiassa. Kuitenkin kuulun saarnamiehen omassa seurakunnassa soi musiikki, joka on aivan tätä päivää. Hän ei siis puhunut nykymusiikista, vaan asiayhteys oli toinen. Kuitenkin perinteisen seurakunnan kaveri voi käyttää tätä irralista lausetta perusteluna sille, miksi he pitäytyvät 50-luvun musiikissa. Eli samalla, kun kuulu saarnamies haluaisi joidenkin seurakuntien syventävän musiikkiaa, hän sanoisi silti perinteiselle kaverille, että tule nyt ensin edes tähän päivään. Avautuiko paremmin?

Jos sä et tajua yhtään, mitä mä selitän, niin älä välitä. Mä tajuan sentään itse, ja se on jo paljon se.