Korpialttari

Ville Mäkipellon osuva poiminta vanhasta videon pätkästä toi mielen toisen videon, jossa Baptistipastori saarnaa innoittuneesti oikeasta virtsausasennosta. Itse asiassa jälkimmäisen videon toi tietoisuuteni jo aikoja sitten hyvä ystäväni Teemu Kunto, omassa blogissaan: sähköpaimen. Molemmissa videoissa pastorinvirkaa toimittava kaveri kertoo melko lailla palavasti kuinka ainoa oikea englannikielinen käännös on King James -versio. Tämän postauksen otsikon johdin toisen videon ajatuksesta, jossa kaverit ajattelivat polttaa kirjallisuutta, joka on saatanallista alkuperää. Heidän tapauksessaan siis kaikki muut Raamatun käännökset, useat kristittyjen kirjailijoiden kirjat ja niin edelleen.

Kuulinpa kerran Venäjällä työskentelevältä amerikkalaiselta, että ovat sielläkin jotkut vannomassa ehdottomasti venäjänkielisen King James -version nimeen!?! Olivat aivan yhtälailla ehdottomia ja muistivat kertoa, että muita Raamattuja lukemalla ei voi pelastua!?! Moista taustaa vasten yhdeksänkymmentäluvun aikana käyty kiistely suomenkielisten raamatunkäännästen oikeellisuudesta on aika laimeaa. Toki nopealla haullakin löytyy vaikkapa oheinen sivu.

Jotenkin en jaksa aina käsittää joukoissamme esiintyvää tarvetta olla aina ehdottoman oikeassa. Jos edellämainittuun soppaan lisää vaikkapa jostakin raamatunkääntäjien kirjasta löytämäni kertomuksen kilpikonnasta, saa koko touhu mukavaa lisämakua. Kilpikonnajuttu liittyy siihen yksinkertaiseen faktaan, ettei kaukaisen heimon kielessä ollut sanaa ”leipä”, koska eivät leipää syö. Niinpä teksti ”anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme” muutettiin muotoon: ”anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen kilpikonnamme”. Mahtaa olla itsestään perkeleestä moinen Sanan raiskaus? Laitanpas tähän huvikseni pienen äänestyksen: Mikä on mielestäsi paras englanninkielinen käännös?