Annoin taas periksi itselleni. Olen jo kertaalleen aloittanut ja lopettanut tällaisen bloggailun. Edellisen kerran lopetin, kun lupauduin kirjoittamaan toisaalle. No, se homma tuli tiensä päähän ja palasin takaisin. En oikein edes tiedä miksi.
Näin kun olen tällaista hellariperinnettä ylläpitänyt ansiokkaasti vuosikaudet, on joskus tarvetta vähän arvioida mennyttä elämää ja tehtyjä valintoja. Pastorina kun kiertää eri seurakuntia, huomaa aikalailla samanlaisia ilmiöitä eri puolilla. Yksi erityisen helluntailainen piirre on se, että nuoret (laaja käsite) eivät käy päiväkokouksissa. Päiväkokous on, niille jotka eivät tiedä, helluntailainen nimitys sunnuntain klo 11.00 alkavalle jumalanpalvelukselle. Koska minä huomaan saman ilmiön kaikkialla, pyrin tähän listaamaan yleisimpiä syitä moiseen ilmiöön. Ehkäpä joku innokas auttaa täydentämään listaa ajan saatossa. Osasyynä käymättömyysilmiöön saattaa olla jopa sellainenkin muutos, että enää ei useissa seurakunnissa järjestetä sunnuntai-iltaisin ikinostalgisia Hyvän Sanoman iltoja. Sain tässä veljeni kanssa keskustellessani sellaisen ahaa-elämyksen, että kun usein käytiin paikalla sentään sunnuntai-iltana, ei aamupäivän poissaolo vaikuttanutkaan kovin dramaattiselta. Se on kuitenkin vain sivujuonne isossa ja monisyisessä tilanteessa. Tässä listaa syistä, joita olen kuullut (kaikki eivät siis ole minun mielipiteitäni eivätkä kuvaa mitään yhtä seurakuntaa):
1. Puhetaito
Liian usein ovat seurakuntien puhujat huonoja puhujia. He eivät osaa jäsennellä puheitaan eikä puheen jälkeen osaa oikein sanoa, että mikä oli puheen aihe. Saattaa olla, että puhujan ulosanti on niin heikkoa, että kuulija tuntee lähinnä myötähäpeää tai sääliä puhujaa kohtaan. Erityisesti Raamatun opetuksessa saattaa puhujalla olla taipumus siteerata Raamattua useiden kymmenien eri jakeiden voimin. Puhe ei etene ja se menettää kiinnostuksensa nopeasti. Harva puhuja käyttää visuaalisia tai muita tehokeinoja sellaisten ihmisten tavoittamiseksi, jotka yksinkertaisesti ottavat oppia vastaan tehokkaammin visuaalisesti.
2. Musiikki
Jossakin oli tutkimus, jonka mukaan vain 2% ihmisistä kuuntelee vapaa-aikanaan sellaista musiikkia, mitä seurakunnissa soitetaan. Tässä tapauksessa kyseessä on siis virsi- ja kuoromusiikki. Seurakunnissa niin perinteinen ja voimakas yhteislaulukulttuuri on myös monessa tapauksessa tullut tiensä päähän. On vaikeaa löytää enää toista yhteisöä, joka kokoontuu säännöllisesti tilaisuuksiinsa laulamaan lauluja. Kun kysymyksessä on nimen omaan syyt seurakunnan kokouksissa käymättömyyteen, on huomattava, että monissa tapauksissa nuorisomusiikiksi mielletty ylistysmusiikki on aika kaukana todellisesta nuorisomusiikista.
3. Ajankohta
Vuosikymmenten perinne ja vakiintunut käytäntö on aloittaa sunnuntai päiväkokoukset klo 11.00. Se sattuu olemaan erityisen huono aika esimerkiksi lapsiperheille. Kokouksen aikana on lasten ruoka-aika ja päiväuniaika. Jos seurakunnan tilat sattuvat olemaan erityisen huonosti suunnitellut lapsia varten, monet lapsiperheet jäävät pois. Moni lapseton nuori viettää iltaa pitkälle aamuyöhön. Herääminen kokoukseen onnistuu, jos tilaisuus on muuten mielekäs. Jos muut tämän sivun kohdat eivät täyty, ei ole syytä kokouksen vuoksi herätä.
4. Osallistuminen
Pastori Kari Ketoja kuvaili kerran seurakuntien päiväkokouksia mummon iltapäivälounaaksi. Mummolaan tullaan koko perheen voimin ja nautitaan Mummon valmistamaa lounasta. Kukaan toinen ei osallistu lounaan valmistamiseen. Mummo päättää mitä syödään ja siinä se. Jos se toimiikin lounaalla, ei se toimi seurakunnassa. Toisen tutkimuksen mukaan 60% ihmisistä tarvitsee tehtävän pysyäkseen seurakunnassa. Jos ihmisellä ei ole mitään sanomista siihen, miten tilaisuudet etenevät, kynnys jäädä pois on melko matala.
5. Merkitys
Erityisesti nuoren kuulijan eteen nousee nopeasti kysymys siitä, onko toiminnalla mitään merkitystä. Jos puheet eivät kohtaa nuoren elämää millään tasolla tai opetus on muuten niin korkealentoista, ettei siitä saa otetta, on vaikea nähdä nuoren viihtyvän mukana kovin kauaa. Usein hyvienkin opettajien opetuksesta puuttuu johdonmukaisuus. Eli puheiden aiheet vaihtelevat viikosta toiseen. Onpa jossakin taipumuksena arvioida seurakunnan viikko-ohjelmasta puhujien vastuuvuorojen mukaan, että kannattaako paikalle mennä. Torumisen sijaan voisi harkita myös puhujien vaihtamista.
6. Tarkoitus
Tarkoitus on käsitteenä toki melko laaja, mutta tässä yhteydessä tarkoitan sitä, että onko koko toiminnalla tarkoitusta. Keskimääräinen nuori oppii koulussa melko kattavan paketin maailmassa olevista ongelmista: nälästä, köyhyydestä, prostituutiosta ja rikollisuudesta. Seurakunnan turvalliset sunnuntaiaamupäivät tarjoavat häiritsevän suuren kontrastin maailman ongelmiin. Nuori saattaa kokea suurta tarkoituksettomuutta seurakunnassa, joka ei tunnu tekevän muuta kuin kokoustavan viikoittain, samalla kuin ihmiset kärsivät lähellä ja kaukana.
Kun jokaiseen kohtaan sovelletaan seurakunnissa syvässä ja voimissaan olevaa muutosvastarintaa ja meille kaikille niin rakasta asioiden teologisoimista tai ainakin hengellistämistä, niin on helppo ymmärtää, miksi moni ei jaksa taistella tuulimyllyjä vastaan. Joskus yksinkertaisetkin muutokset vaativat vuosikausien prosessin. Ehkäpä meillä ei ole aikaa niin paljon kuin me luulemme?
Korpialttari 
Hyvä analyysi Rami, näinhän se menee!
Sitten on niitä nuoria, jotka kokevat voimakkaat omakohtaiset hengelliset herätykset(allekirjoittanutkin oli joskus) ja katsovat velvollisuudekseen käydä päiväkokouksissa, koska haluavat nähdä niissä alkuseurakunnan kaltaista yhteyttä. Ajatellaan, että sieltä saa sen puhtaimman ja vahvimman hengellisen leivän, jota tarvitsee omaan hengelliseen kasvuun. Sitten kasvetaankin todellisuudessa kunnioittamaan sitä seurakuntakuplaa ja erottautumaan yhä voimakkaammin muusta maailmasta. Onko se nyt sitten hyvää hengellistä kasvua? Että oppii ummistamaan silmänsä muilta ihmisiltä ja heidän hädältään.
”Uskovien” yhteisillä kokoontumisilla on kyllä paikkansa, mutta nykymallillaan ne eivät yhdessäkään kirkkokunnassa valitettavasti taida olla sitä, mitä niiden pitäis olla. Korpialttarilla intin metsäleirilläkin koki suurempaa yhteyttä ja vain muutama koko komppaniasta jakoi saman uskon.
Hmm. Tuo ”seurakuntakupla” on uusi termi, mutta aika kuvaava monen kohdalla. On aika helppo hokea mantraa yhteydestä, mutta sen kokeminen on sitten toinen juttu.
Yksi ajatus tällä kaikella on saattaa kirjalliseen muotoon vuosien pohdiskelut eri yhteyksissä. Kiitos avauksesta.
Heh, et oo kuunnellu tarpeeksi Drewta . . 🙂 lanseerataanpa käyttöön tuo Suomessakin.
Kuplan sisältä päivää! ;D Onnea uudelle blogille ja tsemppiä guruuntumiseen!! Tää kirjoitus on niiin valitettavan ytimessä, jotta taidanpa lähteä tästä päiväkokoukseen…
Moi!
Vilkaisin nopeasti, vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Kun katsoo postauksen yllä olevaa kirkkosalikuvaa, niin tarvitseekohan ihmetellä kun eivät käy kokouksissa… 🙂
Kirkossa näyttää kuitenkin olevan penkit täynnänsä väkeä!?! :O
Minä olen sitä mieltä, että on hyvin vähän väliä mitä lauluja lauletaan tai kuinka taitavasti puhutaan. Ollennaista on se haluammeko olla alamaisia Herralle. Jos Pyhä Henki ei vaikuta seurakuntien kokoontumisessa, niin kokoontumisemme ovat täysin tarpeettomia. Vaikka tekisimme kaikki ”coolisti”, meillä olisi puhetaidon opettajat puhumassa, huippuunsa hiottu orkesteri soittamassa rockkia, mutta meillä ei olisi Pyhä Henki läsnä, kaikki tämä olisi turhaa.
Itse tulen monesti siunatuksi pienen seurakuntamme päiväkokouksissa. Minua siunaa se, että seurakunta on yhdessä koolla vauvasta vaariin ja Pyhä Henki vaikuttaa keskellämme. Olen sitä mieltä, että me tarvitsemme seurakunnassa kaikkia. Tarvitsemme sekä nuoria, että vanhoja. Voimme kantaa yhdessä toistemme kuormia.
Minun mielestäni siis ei kannata kokoontua ollenkaan, jos toiminta ei ole elävää. Jos toiminnasta tulee elävää ja Pyhä Henki saa vaikuttaa, myös päiväkokoukset alkavat kiinnostaa kaikkia. Eihän sieltä yksinkertaisesti halua olla pois, kun haluaa nähdä mitä Isä tänään taas tekee. Näin kuulemma esimerkiksi Tampereella on tapahtunut. On panostettu systemaattisesti nuorten solutoimintaan ja opetukseen. Nuoret tulevat nuortenillan lisäksi myös päiväkokoukseen.
Olen samaa mieltä, Toni. Olen minäkin saanut olla tilaisuuksissa, jossa Pyhä Henki toimii ja se on todella upeaa. Luulen ja osin tiedänkin, että tämä Pyhä Henki -argumentti on myös sellainen, jota käytetään paikkaamaan huonoa toimintaa. Eli kun kaikki tehdään keskinkertaisesti, sitä perustellaan tilan antamisella Pyhälle Hengelle, vaikka kyseessä saattaa olla hengellinen laiskuus. Se, että työ tehdään huippuunsa hiotusti ei mitenkään vähennä Pyhän Hengen arvovaltaa. Päinvastoin. Meidän tulisi mielestäni pyrkiä tekemään Jumalalle kaikki parhaan osaamisemme mukaan.
Eli olen sikäli samaa mieltä, että jos omassa listassani esitetyt asiat eivät toimi j Pyhä Henkikin on poissa, on kokoontuminen todella turhaa. Jos olet sama Toni, jonka seurakunnassa vierailin taannoin, koin kyllä teidän seurakuntanne lämpimäksi ja terveeksi seurakunnaksi. Ainakin itse viihdyin siellä hyvin. Eli siunausta vain työn jatkolle.
Huomasit varmasti, että en väittänyt kaikkia ajatuksiani omikseni, vaan kerron ajatuksia, joita minulle on esitetty kiertäessäni ympäri Suomea.
Joo olen sama Toni. Kävitte Doronin kanssa vierailulla täällä aikaisemmin syksyllä. Olen siitä lähtien muistanut teidän molempien palvelutehtäviä rukouksin.
Minä olen myös sitä mieltä, että asiat pitää tehdä aina niin hyvin kuin osataan. Jumala kun voitelee, niin oma osaaminen saatetaan jopa ylittää. Tärkeimpänä pidän edelleen Pyhän Hengen läsnäoloa.
Jeesus sanoo, että hän on siellä missä on kaksi tai kolme hänen nimessään koolla. Toisaalta hän sanoo, että hän etsii sellaisia palvojia, jotka palvovat hengessä ja totuudessa. Tärkeintä on siis tuo sydämen asenne. Jos asenne on oikein ja osaamistakin löytyy, niin silloin ei voi kuin onnistua. Palvotaan siis täysillä!
Kiitos paljon rukoustuesta. Sitä tarvitaan jatkossakin. Mennään näillä eteenpäin.
[…] ja siitä, miten sen voisi ylittää, ohitta tai kiertää. Korpialttarin ensimmäinen postaus liittyi asiaan melko läheisesti. Tosiasiaksi jää, että monessa suhteessa maailma muuttuu niin […]
[…] 3. Nuoret Nuorten kokouksessa käymättömyydestä tai kaymisestä on jo kirjoitettu täällä paljon. Lue vaikka tästä. […]