Tämä jp-osuus on varmasti melko lailla selvää, mutta muu seurakunnan elämä (jos sitä oikeaa elämää on!) onkin sitten jo kiinnostavampi pähkinä. Rukouspalvelua chatissä, evankeliointia twitterissä, “aitoa sydämentason kohtaamista” (mitä se sitten ikinä onkaan) facebookissa jne. Mitäs ystävämme Estes näistä kertoo?

Tottakai tuo koko konsepti epäilyttää, mutta on kirjassa aika vahvaa perusteluakin asian puolesta. Estes kysyy muutaman tarkentavan kysymyksen läsnäoloon liittyen:

1. Jos olen paikalla sunnuntaina, mutta ajattelen koko ajan iltapäivän menoja, olenko läsnä?

2. Jos menen Megaseurakunnan parvekkeelle, paikalle 84K ja katselen pastoria näytöltä, olenko läsnä?

3. Jos olen lastenhoitohuoneessa kokouksen aikana ja kuuntelen puhetta kaiuttimista, olenko läsnä?

4. Jos joudun sairaalaan, ja rukoilen siellä pastorin saarnan puolesta ja kuuntelen sen myöhemmin nauhoitteena, olenko läsnä?

5. Jos olen samassa sairasvuoteessa, mutta menen läppärilläni Second Lifen Anglikaanisen seurakunnan kokoukseen, olenko läsnä?

Ytävämme Rick ei kenties ole ajatellut asiaa yhtä paljon, kuin uusi ystäväni Estes. Tri Douglas Estes on San Josen Western Seminaryn apulaisprofessori Uuden Testamentin opetusalueella ja Berryessa Valley Churchin johtava pastori. Noilla tiedoilla voit siis onkia vaikkapa lisätietoa tästä ennen aika tuntemattomasta teologista.

Sinänsä uskon tuohon etäläsnäoloon tiettyyn rajaan asti, mutta toisaalta se vähän epäilyttää, vaikka teknologiafriikki olenkin. Mm. ystävämme Rick Warren ei muuten arvosta ollenkaan käsitettä “olla hengessä mukana”. Ja useimmitenhan se onkin niin, että se joka väittää olevansa esim. seurakunnan jumalanpalveluksessa mukana hengessä, tuskin muistaa koko tilaisuuden olemassaoloa.

Pohjimmiltaan tässä virtuaalielämässä ja etäläsnäolossakin taitaa olla kysymyksessä ihmisen pyrkimys Jumalan kaltaisuuteen; kaikkitietäväksi, -voivaksi ja kaikkiallaläsnäolevaksi.